Minun sukupolveni johtaminen

Johtaminen Tiimiakatemialla

Kuukausi sitten kerroin pienen pintaraapaisun siitä, mikä Tiimiakatemia on. Se ei ole opiskelua, se ei ole työntekoa, se ei ole yrittäjyyttä, vaan jotain näiden kolmen sulautumiskohdasta.

https://pellervo.fi/osuustoimintablogi/2014/10/17/tiimiakatemia-oppivat-osuuskunnat/

Tiimiakatemia on siitä jännä paikka, että osuuskunnassa kaikki ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisessa asemassa, täällä työskennellään tiimeissä ja ihmisiä johtaen. Toimeentulo ei ole riippuvaista yrityksen kassavirrasta (lähes kaikki nostavat opintotukea). Nämä ominaisuudet tekevät täällä johtamisesta erittäin vaikeaa, sillä raha ei ole pakonomainen motivaattori. Jokainen tähtää toimintansa jollain tapaa omiin tavoitteisiinsa, eikä kukaan ole toisen yläpuolella. Todellista käskynantajan asemaa ei voi kukaan tittelillä ansaita.

Toki johtaminen on täällä vedetty äärimmilleen ihmisten johtamisen osalta, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että tulevaisuudessa sukupolven vaihdoksen jälkeen malli on aika lähellä sitä johtamista, jolla myös tehdään tulosta.

Y-sukupolven johtaminen

Suomi on käsitykseni mukaan maa, jossa vertailun mukaan arvostetaan muita maita keskimääräisesti enemmän työn mielekkyyttä ja merkitystä. Kun tämä meidän ”tietokonesukupolvemme” kasvattaa osuuttaan työllistyneiden määrästä, uskon että työn mielekkyyden tavoittelu ajaa vielä korkeampiin lukemiin, mikäli yhtään itseäni ja omaa ikäluokkaani tunnen. Vapaus toteuttaa itseään ja yksilön vastuu tulevat kasvamaan väistämättä ja ihmiset kulkevat hyvän työpaikan perässä, vaikka toisen yrityksen leivissä saisikin muutaman euron tunnissa enemmän.

Tämä tarkoittaa sitä, että Y-sukupolvi vaatii työlleen motivaatiota, mielekkyyttä, vastuuta, vapautta ja hyvää fiilistä. Armeijamainen hierarkia ja käskemiskulttuuri on jo jättänyt itsensä puolustusvoimia lukuunottamatta historian kirjojen sivuille, eikä sillä käytännön yritystoiminnan kanssa ole enää mitään tekemistä. Nykyään työllä pitää todellakin olla tarkoitus ja tavoite, jota kohti yhdessä edetään. Meilläpäin tykätään vertauksesta: ”Työn merkitys ei ole muurata tiiltä toisen perään, ei rakentaa seinää, vaan kaikkien mielessä pitää olla se katedraali, joka yhteisen tuloksena valmistuu.” Ei ehkä ihan sanasta sanaan mene, mutta ymmärrätte pointin.

Kuten sanoin, Y-sukupolvi vaatii vapautta ja vastuuta. Johtajan tehtävä on luottaa työntekijäänsä ja hänen osaamiseensa, sekä pysyä vain kärryillä, että hommat etenee. Näin työntekijä voi itse myös osoittaa pätevyytensä ja tuntea sitä suurempaa onnistumista mitä suurempaa on vastuu. Mitä enemmän jaetaan vastuuta, sitä enemmän annetaan myös työntekijälle tilaa kehittää osaamistaan. Se toimii motivaattorina monelle nuorelle uraputken ensimmäisellä puolikkaalla painavalle tulevaisuuden menestyjälle.

Omasta mielestäni yksi tärkeimpiä tehtäviä johtajalla on levittää positiivista ilmapiiriä. Meidän osuuskuntamme on kohdannut niin tiukkoja paikkoja ja epäonnistumisia kuin onnistumista ja gloorian hetkiä. Sen minä olen huomannut, että ihmiset ovat hyvän ilmapiirin vallitessa monin verroin rakentavampia, energisempiä ja tehokkaampia, sekä työnteko yhdessä on jumalattomasti hauskempaa. Tällöin energia ja keskittyminen ei kulu vähäpätöisiin ”ongelmiin” ja muihin negatiivisiin lieveilmiöihin.

Minä olen osuuskuntamme talouspäällikkö ja aluksi ajattelin kuinka kassavirtaa ja henkilökohtaista tulonseurantaa esittelemällä voisin hienosti johtaa ihmiset kohti suurempia kauppoja ja tulovirtaa. Olin erittäin väärässä. Jos minä sanon, että jonkun pitäisi tuoda firmalle enemmän rahaa, nousee vain ko. henkilöllä defenssit pystyyn ja naama menee mutruun. Viime kesänä ymmärsin asian yskän, vastaanottava henkilö ei oivalla omaa merkitystään kassavirrassa ja ole motivoitunut tuottamaan enempää kassavirtaa. Tämä johtuu siitä, että en ole opettanut muita tarpeeksi yrityksen taloudesta ja liiketoiminnasta, jotta he ymmärtäisivät tärkeytensä. Näin ollen olenkin luonut kaiken kiteyttävän kaavan, jota on koeteltu, mutta ei ainakaan toistaiseksi murrettu:

Tieto + Ymmärrys = Oivallus

Tiedolla tarkoitan puhtaasti lukuja, täysin neutraalisti viestittynä. Minulla on sisäisen laskennan kaavio, jonka jaan sisäisessä viestintäkanavassamme ja se on kaikkien nähtävillä. Siitä kaikki näkevät oman tilanteensa. Ymmärryksellä tarkoitan jo mainitsemaani ymmärrystä liiketoiminnasta ja yritystaloudesta. Kaikilla pitää olla käsitys siitä, mikä on juuri heidän merkityksensä tässä rumbassa. Kun Tieto ja Ymmärrys on käsillä, siihen loppuu minun virkani. Sen jälkeen yksilöllä on vastuu Oivaltaa, johon minä olen tarjonnut vain työkalut. Siitä lähtee nähdäkseni todellinen motivaatio muuttaa toimintaa tarvittavalla tavalla, tai hyvin tuottava voi yhtä hyvin ymmärtää oman tärkeytensä tässä yrityksessä ja tuntea onnistumista.

Tähän tekstiin nyt on vaikea tiivistää kaikkea, mitä haluaisin sanoa, mutta loppukaneetti ennen kokoavia ohjeita:

Tulevaisuuden johtajan tehtävä on fasilitoida onnistuminen niin yksilötasolla kuin kollektiivisesti ja pitää iso kuva mielessään. Välillä joukko saattaa lähteä hieman sivupolulle, mutta silloin hyvä johtaja myös osaa vaivihkaa ohjata toiminnan takaisin raiteilleen.

 

Viisi ohjetta Y-sukupolven johtajalle

  1. Luo edellytykset oivaltamiselle
  2. Luota yksilön osaamiseen
  3. Panosta positiiviseen ilmapiiriin
  4. Anna vapautta ja vastuuta
  5. Fasilitoi onnistuminen

(Ps. Anteeksi pienimuotoinen tajunnavirta. Kuulemiin.)

Jaa artikkeli

Lue myös

Kuka osuuskunnan omistaa, ellei sen jäsen?

Osuuskunnat ovat jäsentensä omistamia yrityksiä. Niiden toimintaa ohjataan aivan samoin kuin yleisemmin tunnetussa yhteisömuodossa eli osakeyhtiöissä. Määräysvaltaa käyttävät osuuskunnissa jäsenet, osakeyhtiöissä osakkeenomistajat.

Mikä merkitys demokratialla oikeastaan edes on – yhteiskunnassa tai osuuskunnassa?

Demokratiaa ajatellaan usein lähinnä välineenä. Se on menettelytapa, jolla saadaan kansan tai ainakin enemmistön tahto selville ja parhaassa tapauksessa toteutettua. Huono systeemi, mutta ei olla parempaakaan keksitty, kuten tavataan sanoa. Todellisuudessa demokratia pitää sisällään jotain paljon syvällisempää osallisuuden tunteesta yhteisöllisyyteen. Sellaista mikä on ehkä unohdettu myös demokratiakouluiksi aikoinaan kutsutuissa osuuskunnissa.

Mari Kokko: Osuuskunta on väylä yrittäjyyteen 

Tänään vietetään Yrittäjän päivää. Eikä suotta, sillä yrittäjät ja yritykset yritysmuodosta riippumatta ovat Suomen talouden ja hyvinvoinnin kannalta keskeisiä toimijoita. Luovat työtä ja vastaavat merkittävästä osasta maamme verotuloista.  

Yhteisöexit – Mitä jos perustajat myisivät alustansa käyttäjille?

Maailmalla on esimerkkejä yrityksistä, joiden valtava menestys on tapahtunut asiakasomisteiseksi muuttumisen myötä. Voi olla että ilmiö yleistyy. Ajatuksen ympärille onkin muodostunut muutama vuosi sitten käynnistynyt “yhteisöexit” (exit to community) liike joka pyrkii tekemään tämänkaltaisista omistajanvaihdoksista suositumpia, etenkin teknologiayhtiöiden perustajien parissa. Sen lisäksi että yhteisöexit voisi olla ratkaisu moniin teknologiayhtiöiden ongelmiin, jotka kumpuavat niiden perinteisesti osakeyhtiömuotoisesta omistusmallista, se voisi myös ratkaista haasteita, jotka liittyvät osuuskuntamuotoisten yhtiöiden perustamiseen toimialoille, joilla ne ovat perinteisesti olleet harvinaisia.