Monessa osuuskunnassa mietitään tänäkin syksynä hallinnon valintoja. Sopivista ja pätevistä ehdokkaista voi olla pula. Osuuskunnan päättäjien kannattaa kysyä, onko ongelma osin itse aiheutettu?
Olen ollut osuuskaupan jäsen lähes 30 vuotta. Keväällä innostuin ajatuksesta, että lähtisin ehdolle edustajistovaaliin. Sanoista tekoihin. Otin yhteyttä osuuskaupan vaalitoimikuntaan. Ei muuta kuin planketteja täyttämään ja katsomaan sopivaa vaalilistaa. Siinä tulikin ensimmäinen tenkkapoo. Vaalilistat olivat poliittisten puolueiden muodostamia. Oman listan tekeminen on mahdollista – työlästä toki. Mutta läpipääsy siltä on yhtä todennäköistä kuin Suomen jalkapallokulta MM-kisoissa. Oma työnsä oli selvittää, kenelle soittaa ja mikä lista tuntui sopivalta.
Asia eteni ripeästi ja kohta jo kiirehdittiin valokuvausta. Kunnes eräs tuttava aivan ohimennen kysyi, että oletkos muuten vaalioikeutettu? – Siis mitä? Puolet iästäni olen ollut osuuskaupan jäsen, miksi en? ”Tehän olette muuttaneet naapurikuntaan.” En voinut uskoa korviani! Kymmenen kilometriä naapurikunnan puolella. Miten se voisi vaikuttaa asiaan, kun edelleen asioin samassa osuuskaupassa? Asiaa sitten selvitettiin ihan juristivoimin. Pakko oli uskoa. Osuuskaupan säännöt kielsivät muiden kuin ”osuuskaupan toimialueella” asuvien ehdokkuuden vaaleissa.
Kokemus osoitti, että osuuskunnan hyvä tahto ei riitä saamaan ehdokkaita, jos rakenteet eivät ole tätä päivää. Kuntarajat elävät ja ihmiset liikkuvat. Onko osuuskunnalla varaa hukata vaikkapa syntymäkunnasta muuttaneiden nuorten potentiaali? Tiedän, että monet osuuskunnat askaroivat sen edessä, että hyvillä ehdokkailla ei ole halua tai aikaa lähteä mukaan. Tuskin ne tyrmäisivät, jos joku ihan itse ilmoittautuisi. Vaikkei asuisi juuri osuuskunnan ydinalueella.
Kunniakkaaseen ikään ehtineiden osuuskuntien sääntöihin tai sisäisiin ohjeisiin voi kätkeytyä mekanismeja, jotka turhaan hidastavat uusien ehdokkaiden mukaan saamista hallinnon tehtäviin. Voi siellä olla vielä perinteitä ja asenteitakin.
Hyvä hallinto on koostumukseltaan monipuolinen. Siellä on nuoria ja kokeneita. Ihmisiä – niin naisia kuin miehiä – eri ammateista. Jäseniä kenties naapurikunnasta tai naapurimaakunnastakin. Tätä ei kannata nähdä uhkana vaan mahdollisuutena.
…………
Blogini ”Karilta irti” arvioi ja kummastelee arjen asioita, usein osuustoimintaa. Lujalla, mutta lempeällä otteella. Toivon jatkokeskustelua aiheesta tällä palstalla ja varsinkin jokapäiväisessä työssä.
