Maanviljelysneuvos Timo Komulaisen avauspuhe Pellervon valtuuskunnan kokouksessa 2.12.2016

Pellervo-Seura ry, Avauspuhe

Pellervo-Seuran valtuuskunnan kokous (2/16) 2.12.2016, Helsinki

Valtuuskunnan puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Timo Komulainen

 

Arvoisat Pellervo-Seuran valtuuskunnan jäsenet

Tervetuloa valtuuskunnan kokoukseen. Olen tänään viimeistä kertaa valtuuskunnan kokouksessa ja sen puheenjohtajana. Haluan muutamin vedoin käsitellä Pellervon tilaa, taustaa, nykypäivää ja tulevaisuuttakin. Tähän on syytä siksikin, että meillä on määrä käynnistää tänään Pellervon strategiatyöprosessi ja asettaa strategiatyöryhmä. Siinä otetaan kantaa järjestön tulevaisuuteen. Yhteistä ymmärrystä lisäävä prosessi on vähintään yhtä tärkeä kuin lopputulos.

Osuustoiminta pohjautuu kansanliikkeisiin. Kansa on yhdessä organisoitunut, varsinkin ennen vanhaan toki herrakerroksen isällisessä ohjauksessa. On saatu aikaan suuria. Juuri nyt osuustoiminta on vedossa. Yritykset voivat hyvin, vaikka en vähättele haasteita. Osuustoimintaa tuodaan myös esiin voimakkaasti. Mielenkiintoista katsoa tulevaan.

Pellervon on osuustoiminnan yhteistyöfoorumi. Sen tavoite on ollut ja on olla yhteinen areena pohtia yhteisiä asioita. Pellervon toiminnalle on välillä ollut enemmän tilaa ja välillä vähemmän. Tehtäviin on kuulunut edistää osuustoiminnan kehittymistä, voimistumista ja eheytymistä. Sen tehtäviin ei ole sopinut olla osapuolena jäsenten keskinäisissä väännöissä, eikä mestaroida yritysten omia asioita.

Yhteiskunnalliset kysymykset ovat heijastuneet liikkeeseemme usein voimakkaastikin. Osuustoiminnan sisällä on ollut suuntaristiriitoja. Ne ovat joskus antaneet lisäpotkuakin yrittää enemmän, mutta usein, varsinkin pitkittyessään syöneet henkisiä ja taloudellisia voimavaroja.

Juuri tämä eheyttämiskysymys on ollut 2000-luvulla tärkeä, sillä osuustoiminnan yhteistyökyky auttaa viemään yhteisiä asioita eteenpäin. On ollut tärkeä saada osuustoiminta yhteisten pohdintojen ääreen. Repeämien umpeen kurominen ja eheyttäminen ovat olleet tärkeitä ajureita viimeisillä strategiakierroksilla.

Olen tällä erää pitkäaikaisin Pellervon valtuuskunnan jäsen. Aloitin valtuuskunnassa 2001 ja olen ollut mukana neljällä strategiakaudella. Haluaisin muutamin sanoin tiivistää käsitykseni siitä, miten tähän on tultu.

Tunnistamme viimeisimmät Pellervon strategia-asiakirjat:

1985: Pellervolaiset periaatteet 1990

1994: Kohti toista vuosisataa, Pellervo-Seuran kehittämismuistio

2001: Pellervo 2005, Pellervon strategiatarkistus vuosille 2002-2005

2005: Menestytään yhdessä. Tasavertaisesti. Pellervo-Seuran suunta vuosina 2006-2011.

Ja nyt voimassa oleva

2011: Osuustoiminta – ensimmäinen valinta! Suomi rakentuu yhdessä yrittämällä.

Näitä strategioita on sydänverellä kirjoitettu ja sitkeydellä pyritty viemään läpi. Usein olo on ollut ”kuin mummolla lumihangessa”, kuten eräs edeltäjäni sanoi. Moneen prosessiin on kuulunut jäsenkuuntelu, joista mittakaavaltaan ainutlaatuinen oli 2000-luvun alussa. Tuolloin Pellervon hyvin tunteva konsultti veti jäsentapaamisten tulosten perusteella yhteen osuustoiminnan ja Pellervon tilaa. Viime kierroksella oli tausta-apuna Lappeenrannan teknillisen yliopiston vireät tutkijat.

Jos tähän 2000-luvun alun tilanteeseen sitten tarraa, oltiin monella tapaa uuden edessä. Osuustoiminta oli kokenut kovia 1990-luvulla ja yritysmallia kohtaan oli epäilystä omissakin joukoissa. Pellervo tehtävät, rooli ja talous piti uudistaa pikaisesti siltä osin kuin ne eivät olleet enää ajan tasalla. Oli tiedettävä, mitkä ovat jäseniä aidosti yhdistäviä nimittäjiä ja mitkä eivät ole. Järjestön tuli ottaa sellainen rooli, joka oli käytännössä mahdollinen. Talous tuli vakauttaa, sillä ulkopuolista lisärahaa ei ollut luvassa mistään.

Pellervo ja pellervolaisuus tuntuivat urbanisoituvassa yhteiskunnassa sääntelytalouden raskauttamilta, uusi arvosisältö tuli löytää ei julistuksella vaan käytännön tekemisen kautta. Pellervon foorumit tuli saada kiinnostavaksi. Tiedettiin, että työsarka on pitkä.

Tällä tiellä olemme olleet siitä alkaen. Tuolloin laadittujen suuntaviivojen mukaisesti toimien, mm. järjestö saneeraten, olemme päässeet väljemmille vesille. Meillä on laaja toimintaohjelma, meillä on tähän aikaan soveltuva roolimme ja järjestön talous on kunnossa. Uusia jäseniä on tullut. Olemme ainakin tällä erää maalissa. Strategiatyölle on hyvä lähtökohta. Emme ole pakkotilanteessa vaan vapaita pohtimaan tietä eteenpäin.

SOK:n ja alueosuuskauppojen mukaan tuleminen on ollut suuri täyttymys 25 vuoden jälkeen. Asetimme tavoitteeksi puheenjohtajakaudelleni, että S-ryhmän ja Pellervon suhde edelleen syvenisi jopa jäsenyyteen asti. Olemme mielestämme siinä nyt onnistuneetkin. Vanhastaan jäsenenä on ollut edustamani Jukolan osuuskauppa vuodesta 1917, Pohjois-Karjalan Osuuskauppa vuodesta 2014 ja tämän vuoden aikana ovat liittyneet SOK, Satakunnan Osuuskauppa ja Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa. Ruotsinkielisellä puolella on Varuboden Osla ollut pitkään jäsenenä. Ehkä kaikki alueosuuskaupat eivät liity, mutta nyt S-ryhmä on mukana.

Samalla edessä on kuitenkin haaste vastata odotuksiin ja sovittaa eri jäsenryhmien ajatukset yhteen.

Strategiatyöhön on paljon muitakin aineksia kuin uudet jäsenet. Toimintaympäristön muutos ei vaikuta yksinkertaiselta. Meillä on kovin monia virtauksia yhteiskunnassa. Kun ne saadaan selville, vielä pitää tietää, että mitä kautta ne meihin vaikuttavat ja mitä oikeastaan pitää tehdä.

Strategiatyön rinnalla kulkee muita prosesseja, jotka pitää koordinoida strategiaprosessin kanssa.

Ensinnä Pellervon sääntömuutos. Onko strategiatyössä sellaista, joka pitäisi ottaa huomioon säännöissä?

Pellervon hallituksen itsearviointi ja työtapojen tarkastelu. Miten strategiset valinnat vaikuttavat tähän?

Olemme suunnittelemassa ns. suurta osuustoimintatutkimusta, jossa tutkitaan kansalaisten osallistumista, tietoja ja suhtautumista osuuskuntanmalliin ja vähäsen Pellervoonkin. Mitä suuntaviittaa sen tulokset antavat?

Miten järjestö organisoidaan niin, että sillä on riittävät ja oikeat foorumit jäsenten osallistua?

Miten ruotsinkielisen sisarjärjestömme Finlands Svenska Andelsförbundin uudistus näkyy Pellervon toiminnassa? Miten toimimme yhteistyössä?

Pellervon nimikysymys on myös esillä, sillä sitä valtuuskunnasta on kysytty. Tämä on huomioitu niin, että myös järjestön nimi pohditaan strategiatyön yhteydessä. Onko kalevalainen nimemme syytä säilyttää, viilata tai muuttaa kokonaan?

Tavoitteena on, että strategiatyöryhmä tekee tiivistä yhteistyötä hallituksen ja valtuuskunnan kanssa pitkin matkaa siten, että kun valtuuskunta vuoden päästä hyväksyy strategian, se on hyvin yhdessä pohdittu ja sisäistetty.

Järjestön strategiatyö on lopulta – voisi kai sanoa – osuuskuntaväen yhteistä sielunetsintää. Emmehän ole yritys vaan aatteellinen järjestö.

Mitä evästystä voisin lopuksi antaa?

Osuustoiminta on Suomessa menestyksekäs yritysmalli. Se johtuu siitä, että niin jäsenet, heidän valitsemansa luottamushenkilöt ja toimihenkilöt toimitusjohtajista kaikkiin työntekijöihin tuntevat tehtävänsä ja ahkeroivat järjen kanssa motivoituneesti yhteisiin päämääriin. Ja vieläpä niin, että valta, osaaminen kuin vastuu ovat kaikki tasapainossa. Meillä on halu kehittää ja kehittyä, opiskella ja osata, halu tehdä yhteistyötä yhteisissä asioissa erityisesti kansanliikepohjaisen osuuskuntamallimme kanssa.

Osuustoiminnan ja Pellervon piirissä oleva yhteinen tahtotila mennä eteenpäin on nyt erinomaisella tasolla. Se näkyy siinä, että järjestömme jäsenrakenne on kehittynyt varsin hyvin. Mukaan on tullut aivan uusiakin jäsenryhmiä viimeisinä vuosina: S-ryhmän lisäksi, laajakaistaosuuskunta, taajamien vesiosuuskuntia ja myös kauppiasosuuskunta. Pellervo todella on yhteistyöfoorumi kaikenlaiselle osuustoiminnalle. Olemme kiitollisia, että meidän foorumit koetaan hyödylliseksi ja varmaan voimaannuttaviksi.

Tämä on viesti myös yhteiskunnalle: osuustoiminta aikoo pitää puolensa ja vaatia kehitysmahdollisuudet. Emme anna periksi legitiimeistä intresseistämme, kuten Alku-Pellervon lakimies J. K. Paasikivi olisi voinut sanoa. Olemme jatkossakin yhteiskunnallinen tukipilari ja uudistusvoima. Kannatamme monikasvoista markkinataloutta, johon mahtuu monet liiketoiminta- ja omistajuusmallit.

Hyvä valtuuskunta,

Sen, mitä minulla on sanottavaa osuustoimintayrityksen johtamisen suhteen, kerroin Pellervon Päivässä 2016 viime huhtikuussa. Tämä tulee kirjallisena julki joulukuun puolivälissä ilmestyvässä Osuustoiminta-lehdessä 6/2016.

Kiitän teitä kaikkia arvoisat valtuuskunnan jäsenet ja toimihenkilöt yhteistyöstä. Toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa niin työssä kuin vielä tärkeämmässä siviilielämässä. Tänään valitaan minulle seuraaja valtuuskunnan puheenjohtajana. Toivotan erikseen seuraajalleni menestystä, kenet keskuudestanne valitsettekin. Ensi vuosi yhteinen isänmaamme itsenäisyys täyttää 100 vuotta ja osuustoimintapioneeri Hedvig Gebhardin syntymästä tulee 150 vuotta. On mahdollisuus todella pohtia kansamme ja liikkeemme syvävirtauksia.

Tällä viestillä avaan kokouksen.

Jaa artikkeli

Lue myös

Onko euro ainoa arvo sote-palveluissa?

Hyvinvointialueet ovat tilanteessa, jossa hoitojonot pitenevät, henkilökunnan saatavuus heikkenee ja rahoituksen alijäämät kasvavat. Näiden akuuttien ja kroonistuneiden ongelmien ratkaiseminen vaatii enemmän kuin pelkkää taloudellista tasapainoilua. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat elintärkeitä, aina ennaltaehkäisevästä työstä hengenpelastukseen. Siksi on syytä kysyä: onko raha ainoa arvo, jolla näitä ongelmia ratkotaan?

Kesä-Suomen infra nojaa yhteisomistajuuteen

Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.

Tilaa uutiskirje