Miksi käsi hakeutuu puhelimelle?

Suomessa on viime viikkojen aikana käyty vilkasta keskustelua Pisa-tuloksista ja niiden laskun syistä. Yhtenä merkittävänä tekijänä on nostettu lasten ja nuorten puhelimen käyttö ja sosiaalinen media. Ei me aikuiset kyllä puhelimen tuijottamisessa ihan viattomia olla itsekään. Jos puhelinajan sääntely on vaikeaa nuorille, niin sitä se on myös aikuisille.

Kysymys kuuluu: heikentääkö puhelimen jatkuva tuijottelu ja sosiaalinen media meitä? Jokainen sosiaalisen median käyttäjä voinee todeta, että se vie aikaa, hajottaa keskittymiskykyä ja synnyttää turhaa vastakkainasettelua. Ja sillä on vaikutusta siihen millaisen maailmankuvan muodostamme.

Itsekin olen kytkettynä tähän digitaaliseen järjestelmään, ja tuntuu, että kiinnekohtia syntyy jatkuvasti. Viime viikolla liityin uuteen sovellukseen nimeltä Threads, jonka ympärillä on lupaus miellyttävämmästä paikasta keskustella kuin X (entinen Twitter).

Asiantuntija- ja vaikuttamistyössä on oltava siellä, missä ihmiset ovat. He ovat vahvasti digitaalisessa maailmassa. Mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi, vaikuttaa ja jakaa osuustoiminnan tietoa tapahtuu nyt erilaisia sovelluksia hyödyntäen.

On kuitenkin tärkeää oppia tiedostamaan missä vaiheessa puhelimen käyttö on addiktio ja miten vaikuttaa omaan käyttäytymiseen tunteisiin. Itsellä puhelimen katselu on tapa, jonka muuttaminen on uudenvuoden lupausten toistuva teema. Kenties kokeilen liimata post-it-lapun puhelimen ruutuun ja kirjoitan siihen kysymyksen ”miksi?”.

Yksi joulun ajan lukulistallani olevista kirjoista on Perttu Pölösen uutuuskirja Saisinko huomiosi? Kirjan esittelytekstissä kerrotaan, että Pölönen paljastaa sosiaalisen median kätketyt manipulointimekanismit ja jokaisen somekäyttäjän pitäisi lukea. Odotan paljon tuolta kirjalta.

Tänä vuonna liitän jouluperinteisiin somepaaston. Muttei ruudun tuijottelulta täysin voi välttyä. Tuonkin Pölösen kirjan tulen lukemaan Ipadilta

Haluan lämpimästi kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille merkityksellistä alkavaa vuotta!

Jouluntaikaa kohtaamisiin kasvotusten ja digisti,

Mari Kokko
toimitusjohtaja
Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervo

Jaa artikkeli

Lue myös

Onko euro ainoa arvo sote-palveluissa?

Hyvinvointialueet ovat tilanteessa, jossa hoitojonot pitenevät, henkilökunnan saatavuus heikkenee ja rahoituksen alijäämät kasvavat. Näiden akuuttien ja kroonistuneiden ongelmien ratkaiseminen vaatii enemmän kuin pelkkää taloudellista tasapainoilua. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat elintärkeitä, aina ennaltaehkäisevästä työstä hengenpelastukseen. Siksi on syytä kysyä: onko raha ainoa arvo, jolla näitä ongelmia ratkotaan?

Kesä-Suomen infra nojaa yhteisomistajuuteen

Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.

Tilaa uutiskirje