Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä – mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä – mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.

EU tunnistanut potentiaalin

Euroopan komissio on painottanut yhteiskunnallisen resilienssin kehittämistä, ja tähän päästäkseen se onkin asettanut tavoitteekseen kehittää juuri yhteisötaloutta (social economy). Marraskuussa 2023 myös Euroopan neuvosto antoi suosituksen yhteisötalouden toimintaedellytysten kehittä­miseksi. Tahtotilaa siis on, mutta yhteisötalouden potentiaalin hyödyntäminen vaatii vielä konkreettisempia toimenpiteitä.

Yhteisötalous ei käsitteenä ole monellekaan tuttu. Yksinkertaisimmillaan yhteisötalous määritellään toiminnaksi, jossa painopisteenä ovat sosiaaliset tavoitteet ja sitä voivat harjoittaa niin yritykset, säätiöt, yhdistykset kuin keskinäiset yhtiöt. Oleellista yhteisötaloudessa, jota voidaan kutsua myös solidaarisuustaloudeksi, on korostaa talouden demokratisointia ja yhteisöllistä omistajuutta. Siinä taloudellista toimintaa ei nähdä vain voiton maksimoimisena, vaan myös yhteisön tarpeiden ja arvojen huomioimisena. Tässä mielessä osuuskunnat ovat erinomainen esimerkki yhteisötalouden toteuttajista.

Euroopassa on 2,8 miljoonaa yhteisötalouden toimijaa, ja ne työllistävät 13,6 miljoonaa ihmistä. Yhteisötalous ei siis ole marginaalista, mutta se hyötyisi eurooppalaisesta lainsäädännöstä, joka ohjaisi innovatiivista yhteisyrittämistä erityisesti osuuskuntamuotoon. Tämä edesauttaisi uuden liiketoiminnan syntymistä ja loisi taloudellisia menestymisen mahdollisuuksia laajemmalle ihmisjoukolle, sillä osuuskunta on nimenomaan yritys. Sen omistavat jäsenet, jotka hallinnoivat yritystä yhdessä. Jäsenet voivat olla esimerkiksi työntekijöitä, asiakkaita tai paikallisyhteisön jäseniä. Tämä demokraattinen omistajuusmalli edistää tärkeää sosiaalista osallisuutta ja paikallisten tarpeiden huomioimista, mutta myös laajemmin kestävän kehityksen edistämistä.

Muutosta tarvitaan

Väestö ikääntyy, kuntien ja alueiden kehittyminen eriytyy huolestuttavasti, julkisiin instituutioihin ei enää luoteta samalla tavalla ja ihmiset kokevat yleisesti epäoikeuden­mukaisuuden ja välinpitämättömyyden tunteita, varsinkin mitä tulee palveluiden järjestämiseen.

Paikallisilla yhteisöillä voisikin olla paljon vahvempi rooli paikallisten palveluiden tuottajina. Monin paikoin ne toteuttavatkin jo palveluita, jotka ovat perinteisesti olleet julkisen sektorin tehtävinä. Tällaista yhteisötalouden toimintaa ovat esimerkiksi osuuskuntamuotoinen lasten päivähoito, ikäihmisten koti- ja hoivapalvelut, vesihuolto sekä infrarakentaminen ja -ylläpito.

Osuuskunnat paikkaavat siis jo nyt peruspalveluiden puutteita ja pyrkivät parantamaan alueellista elinvoi­maa tukemalla asukkaiden arjen rakenteita. Tutkimusten mukaan yhteisöjen omaehtoisen palvelutuotannon kasvamisen ja yleistymisen hi­dasteena on kuitenkin yhteisöjen toteuttaman yritys- ja palvelutoiminnan sekä julkisiin hankintoi­hin liittyvän tiedon ja osaamisen puute, yhteisöjen yleishyödyllisen toiminnan ja liiketoiminnan hallin­nollinen rajanveto sekä yhteisöjen yritystoiminnan rahoitusmahdollisuuksien puute. Paikallisyhteisöjä tulisi kannustaa ja tukea käyttämään erityisesti osuuskuntaa palvelutuotannon muotona.

Niin Suomessa kuin EU:ssa tulisi edistää osuustoimintaa ja erityisesti alustaosuuskuntia vaihtoehtoisina malleina perinteisille alustoille esimerkiksi lisäämällä niiden näkyvyyttä ja tunnustusta paikallisissa yhteisöissä ja vahvistamalla alustaosuuskuntia paikallisen kehityksen edistäjinä helpottamalla paikallista kokeilutoimintaa ja strategisia kumppanuuksia.

Ihmisläheisempää taloutta

Euroopan unioni on erikseen tunnistanut osuuskunnat yhtenä keskeisenä välineenä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tulevaisuudessa yhteisötaloudella ja osuuskunnilla tulee olla entistä tärkeämpi rooli talouselämässä ja kasvun edistämisessä.

Yhteisötalous ja osuuskunnat eivät ole pelkästään vaihtoehto perinteiselle taloudelle, vaan ne täydentävät sitä ja tarjoavat uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia taloudellisen toiminnan kehittämiseen. Siksi onkin tärkeää tukea ja edistää niiden toimintaa sekä lainsäädännöllä että taloudellisin kannustimin. Näin voimme rakentaa kestävämpää ja inhimillisempää taloutta niin Suomessa kuin koko Euroopassa.

Hanna Muukka
Kirjoittaja on Pellervon vastuullisuusasiantuntija.

Pellervon EU-vaaliohjelma korostaa osuuskuntia kestävän tulevaisuuden rakentajina. Yhtenä tavoitteena ohjelmassa on kiinnittää huomiota siihen, että osuuskunta on reilu pohja yhteisö-, alusta- ja jakamistaloudelle. Innovatiivista yhteisyrittäjyyttä kannattaa ohjata osuuskuntamuotoon. Lue lisää: pellervo.fi/eu-vaalit/ 

Jaa artikkeli

Lue myös

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hauki on kala – miksi osuustoimintaa on niin vaikea ymmärtää?

”Kuka tässä on tyhmä: ihmiset, kaupparyhmät vai minä itse”, kysyi Pekka Seppänen Ylen Pyöreä Pöytä -podcastissa viime viikolla. Hän oli suivaantunut S-ryhmän ennätyksellisiin kuukausibonuksiin ja ylipäänsä kauppojen kanta-asiakas- ja bonusjärjestelmiin ja referoiden sanoi kuta kuinkin näin: ”Mitä rahaa se (bonus) on? Asiakkaiden omaa rahaa. S-ryhmä on saanut korotta pitää sitä lainassa ja antaa nyt korotta takaisin. Tässä ei ole mitään hurraamista. Järjestelmät maksavat satoja miljoonia, eivätkä tuota mitään uutta hyvää yhtään kenellekään.” Niinpä niin. Osuuskunta jäsenomisteisena yrityksenä, jonka tavoitteena on tuottaa näille jäsenille heidän tarvitsemiaan hyödykkeitä ja palveluksia mahdollisimman edullisin ehdoin ja tilanteessa, jossa liiketoiminnassa syntyy voittoa, jakaa tämä voitto jäsenille takaisin, on edelleen valtaosalle ihmisistä täysin tuntematon toimintaperiaate. Edelleen yli 100 vuoden olemassaolon jälkeen.