Maatalouden ja ruokaketjun kilpailukyky tarvitsee uusia tapoja tuottajaosuuskuntien rahoitukselle, kertoo tuore väitöskirjatutkimus. Yksityisiä varoja tarvittaisiin mukaan kehittämään ruokaketjua, mutta perinteinen osuuskuntamuoto ei salli ulkopuolisten sijoittajien mukaantuloa tai tarjoa jäsenille riittäviä kannustimia sijoittaa itse pääomaa. Tutkimus tarjoaa kaksi uudenlaista rahoitusmallia. Niihin suhtaudutaan tutkimuksen mukaan melko myönteisesti.
Tutkimuksessa selvitettiin kyselyiden avulla maidontuottajien, rahoitusalan ammattilaisten ja potentiaalisten sijoittajien näkemyksiä osuuskuntien rahoituksesta ja uusista rahoitustavoista.
”Aihe voi vaikuttaa radikaalilta, mutta tuottajaosuuskuntien tulevaisuuden takia pääomakysymysten miettiminen on tärkeää. Osuuskunnan, kuten minkä tahansa muun yhtiön, on mahdollista toimia terveellä pohjalla, kun se elää ajassa ja vastaa muutoksiin”, sanoo tutkimuksen tekijä, ekonomisti Eeva Alho.
Tutkimus esittää kahta uudenlaista rahoituksen tapaa. Sijoittajaosuusmalli sallisi osuuskunnan ulkopuolisten sijoittajien mukaantulon. Mallissa sijoittajat tarjoaisivat osuuskunnille kasvupääomaa ja saisivat vastineeksi tuottoa. Jäsensijoittajamallissa jäsenet itse voisivat hyötyä osuuskunnan arvonnoususta. Tuotto määräytyisi sen mukaan, miten paljon jäsenet ovat pääomaa itse sijoittaneet, ei osuuskunnan asiakkuuden mukaan, kuten perinteisesti.
”Kysymys ulkopuolisista sijoittajista jakaa voimakkaasti maataloustuottajien mielipiteitä. Osa olisi valmis hyväksymään ulkopuolisia mukaan, mutta ei antaisi näille äänioikeutta vaan etuoikeuden tuottoon”, Alho sanoo.
Kumpikin malli on vuonna 2014 uudistetun osuuskuntalain mukainen.
Kotimaisen ruuan arvostus lisää sijoitushaluja
Tutkimuksen mukaan sijoittajien keskuudessa on kiinnostusta osuuskuntia kohtaan. Joillekin sijoittajille tuotto-odotus on ratkaisevin kriteeri, mutta osalla on myös muita sijoitusmotiiveja. Erityisesti kotimaisen ruuan arvostus, maaseudun elinvoimaisuus ja henkilökohtaiset yhteydet maatalouteen sekä maaseutuun vahvistavat sijoitushaluja.
Alhon mukaan maatalouden osuuskunnat voisivat hyödyntää tällaista arvoja heijastelevaa paikallista henkeä sekä kiinnostusta tukea yrityksiä ja työpaikkoja omalla alueella. Osa sijoittajista voi olla valmis matalampaan tuottoon, jos arvot toteutuvat.
Muualla uusia malleja jo käytössä
Maataloussektorilla on käynnissä suuria muutoksia kohti markkinaehtoisuutta ja kansainvälisyyttä. Maitokiintiöt poistettiin Euroopassa vuosituhannen alussa, ja rakennemuutos vie kohti harvempia mutta suurempia tiloja. Omat paineensa tuo EU:n alkava uusi maatalouden rahoituskausi.
Tästä seuraa investointitarpeita koko ruokaketjun kehittämiseksi. Alhon mukaan olennaista Suomen maatalouden kehitykselle on se, saadaanko kerättyä yksityistä pääomaa investointeihin. Muissa maissa on jo otettu käyttöön uudenlaisia rahoitusvälineitä, Suomessa keskustelu aiheesta on ollut vähäistä.
”Tilojen hupeneva määrä ja samalla kasvaneet investointitarpeet tiloilla voivat johtaa siihen, että jäljelle jäävillä viljelijäjäsenillä ei ole varaa sijoittaa ylimääräistä osuuskuntaan. Silloin osuuskuntaan syntyy pääomavaje. Lisäksi sektorin kannattavuus on tällä hetkellä heikko. Tästä on seurauksena huono kierre sekä osuuskuntien että viljelijöiden kannalta”, Alho varoittaa.
Tutkimus perustuu kahteen kyselyyn, josta ensimmäisessä oli mukana 406 suomalaista maidontuottajaa, ja toisessa 845 rahoitusalan ammattilaista, jotka edustavat potentiaalisia sijoittajia. Koko tutkimus, ”Essays on investment behavior in agricultural producer cooperatives”, ja siihen perustuva policy brief ”Maatalouden kilpailukyky vaatii uusia rahoitusmuotoja osuuskunnille” ovat luettavissa PTT:n sivuilla osoitteessa.
Lue koko tutkimus tästä (linkki)
Lue policy brief tästä (linkki)
