Pellervon Päivän teemakeskusteluissa kävi selväksi, että alueiden elinvoima rakentuu synkkien väestö- ja talousennusteiden sijaan huomattavasti monisyisemmälle pohjalle. Tämän tulevaisuudenuskon ja elämänlaadun rakentamisessa isot maakunnalliset osuuskunnat ovat edelleen avainasemassa.
Pellervon Päivän avausteemana Kulttuurikasarmilla Helsingissä oli alueellinen elinvoima. Aiheeseen johdatti Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, joka muistutti elinvoiman ja sen edellytysten luomisen olevan kuntien perustuslaillinen tehtävä.
Pulmana kuitenkin on, ettei tehtävälle ole olemassa mitään virallista sisältöä. Niinpä alueiden elinvoiman mittaamisessa ja vertailussa on menty vuosikymmenten saatossa metsään.
”Katse on ollut laskevassa väestökehityksessä ja kaupungistumisessa. Samalla on unohdettu alueiden ja kyläyhteisöjen todellinen potentiaali. Kuntien elinvoima on paljon muutakin kuin kerrosneliöt ja asukasmäärä”, Vaattovaara muistutti.
Elinvoimatase kertoo enemmän
Kaupunkitutkijan mukaan väestötutkimuksista tehdyt löysät ja yksipuoliset tulkinnat ovat antaneet lisää polttoainetta muutenkin epämääräiseen elinvoimakeskusteluun. Katse olisikin nyt siirrettävä menneisyyden seurannasta tulevaisuuden rakentamiseen ja uudistumiseen. Samalla elinvoimaa on mitattava tyystin toisenlaisilla työkaluilla.
”Itse puhuisin elinvoimataseesta, jota voi mitata vaikkapa yrityksissä työskentelevien asukkaiden osuudella, asumisen hinnalla sekä elämisen laadulla omiin tuloihin nähden. Näin tarkasteltuna alue voi olla elinvoimainen, vaikka väestökehitys olisikin negatiivinen”, Vaattovaara totesi.
Elinvoiman ylläpito edellyttää omien resurssien tunnistamista, verkostojen voiman hyödyntämistä ja jatkuvaa uusiutumiskykyä.
”Se on silti mahdollista ilman jatkuvaa kasvua”, tutkija tiivisti.
Kasvu ei takaa kaikkea
Vaattovaaran näkemyksiä kommentoineet kansanedustajat Mari Holopainen (vihr.) ja Mika Riipi (kesk.) olivat monessa kohtaa samoilla linjoilla.
Elämää ja elinvoimaa on myös kaupunkikeskusten ulkopuolella, eikä moottoriksi välttämättä tarvita jatkuvaa asukasmäärän nousua ja talouskasvua.
”Meillä on ollut jo pitkään ajatuksena keskittää kaikki kaupunkeihin ja isompiin yksiköihin. Jossain vaiheessa on mietittävä, onko näiden päätösten tekeminen pelkkien asukasmäärien pohjalta järkevää”, Holopainen totesi.
Riipin mielestä talouden kieli määrittää liiaksi aluekehitystä.
”Vaikka väestö ei jossain kunnassa tai kylällä kasva, se ei vielä kerro kaikkea sen elinvoimasta. Asukkaiden hyvinvointi ja elämänlaatu voi olla silti hyvällä tasolla”, Riipi huomautti.
Eroon yhden muotin mallista
Kysymykseen siitä, onko nykyisen aluerakenteen ylläpito ylipäätään järkevää, kaksikolla oli selkeä kanta.
”Jo pelkästään turvallisuussyistä on tärkeää, että koko Suomi pärjää. Pienellä paikkakunnalla koulun lakkautus voi viedä myös elinvoiman edellytykset”, Holopainen muistutti.
”Avainasia on mahdollistaa asuminen ja yrittäminen. Joku tykkää asua kaupungissa, toinen taas korvessa. Heillä on kuitenkin oltava näkymä, etteivät palvelut karkaa mahdottoman kauas”, lisäsi Riipi.
Mistä hiipuvat alueet sitten löytäisivät uutta elin- ja vetovoimaa?
Holopainen ottaisi mallia rannikkoseudun ruotsinkielisistä kunnista, joiden perinteisiä vahvuuksia ovat muun muassa yrittäjyys ja vahva yhteisöllisyys.
Riipin mukaan jokainen alue, kunta ja kylä on omanlaisensa. Siksi myös elinvoima rakentuu paikallisten vahvuuksien varaan.
”Suomessa asiat hoidetaan likipitäen joka paikassa samalla tavalla. Tästä pitäisi päästä eroon. Jo pienillä virityksillä saataisiin enemmän aikaan”, Riipi evästi.
Elinvoiman ylläpito on osuuskunnan perusarvo
Jatkokeskustelussa aluekehitysteemaan ja osuuskuntien rooliin pureutuivat Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO:n toimitusjohtaja Juha Kivelä, Maitosuomen toimitusjohtaja Ilpo Lukkarinen sekä OP Salpan toimitusjohtaja Saila Rosas.
Kolmikon mukaan osuuskunnat ovat olleet alueiden elinvoiman peruspilareita koko Suomen historian ajan.
”PKO on yli satavuotias osuuskunta ja meillä oman alueen elinvoima on kiveen hakattu asia. Esimerkiksi vuosina 2018–2022 toimintamme välittömät vaikutukset Pohjois-Karjalassa olivat 127 miljoonaa euroa. Välillisten vaikutusten keskiarvo on puolestaan 56 miljoonaa euroa joka vuosi”, Kivelä listaili.
PKO on iso työllistäjä ja vuosien saatossa se luonut myös oman urakointimallin, jonka myötä on saatu liikkeelle pitkään vireillä olleita investointeja. Niitä ovat muun muassa Joensuun toriparkki ja kauppahalli sekä Lieksan liikuntahalli. Parhaillaan vireillä on Joensuun musiikkitalohanke.
Myös Ilpo Lukkarinen painotti Maitosuomen tärkeää roolia yhtenä maaseudun ja maatalouden elämänlankana.
”Me mahdollistamme maatalousyrittämisen myös syrjäisemmillä paikkakunnilla, sillä maksamme maidosta saman hinnan tilan sijaintiin katsomatta. Nykypäivänä tällä on entistä isompi merkitys, kun maaseutukylät autioituvat”, Lukkarinen totesi.
OP Salpan Saila Rosas painotti hänkin paikallisuuden merkitystä.
”Alueiden elinvoimasta huolehtiminen on meidän perustehtävämme. Elinvoima on asumista, yrittämistä, turvallista arkea, tulevaisuuden uskoa sekä paikallisten kulttuurin ja urheilun tukemista. Hyville hankkeille ja investoinneille löytyy rahoitusta”, hän tiivisti.
Uutta ajattelua ja toimintamalleja
Pellervon päivän moderaattorina toiminut Laura Ruohola kysyi kolmikolta näkemyksiä myös nykyisestä aluepolitiikasta, jossa etenkin itäinen Suomi on tuntenut jääneensä alakynteen.
PKO:n Kivelän mukaan globaalille kaupungistumistrendille tuskin voimme mitään, mutta alueiden elinvoimaa ja väestökehitystä on mahdollista kohentaa. Muutos vaatii kuitenkin rohkeutta katsoa asioita uusista näkökulmista.
”Tarvitaan myös uusia tapoja tehdä ja toteuttaa, kuten Lieksassa. Siellä kaupungilla ei ollut rahkeita toteuttaa pitkään odotettua isoa halli-investointia”, Kivelä huomautti.
OP:n Rosaksen mielestä Suomea pitää kehittää tasapainoisesti myös kasvukeskusten ulkopuolella.
”Kun alueet voivat hyvin, voi Suomikin hyvin.”
Maitosuomen Lukkarisen mukaan elinvoiman avainasia on uskallus, joka konkretisoituu etenkin investoinneissa.
”Aluepolitiikassa kannattaisi tutkailla rohkeasti erityistalousalueita. Maakuntakeskusten ulkopuolisessa väestörakenteessa tulee seuraavien 10–15 vuoden aikana tapahtumaan paljon muutoksia.”
Teksti: Timo Sormunen
Kuvat: Tero Pajukallio
