Tämä artikkeli on tekoälyn tekemä (ja toimiston hieman stilisoima) kooste webinaarin sisällöstä.
Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yhteisötalouden asiantuntija Waltteri Katajamäki avasi osuuskuntien merkitystä kestävän työelämän rakentajina Pellervon Aamu -webinaarissa toukokuussa.
Järjestön asiantuntijatehtävissä yli 13 vuoden ajan työskennellyt Katajamäki korosti esityksessään osuuskuntien kasvavaa painoarvoa, niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä tarvetta tehdä nämä vaikutukset nykyistä näkyvämmiksi myös päätöksenteossa.
Osuuskunnat tarjoavat väylän viralliseen talouteen
ILO perustettiin vuonna 1919 ajatukselle, että kestävä rauha voi rakentua vain sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varaan. Osuustoiminta oli mukana järjestön työssä alusta lähtien: ILO:on perustettiin osuustoiminnasta vastaava yksikkö jo vuonna 1920.
– Osuuskunnat ja yhteisötalous luovat suuria määriä työpaikkoja sekä suoraan että välillisesti ja tarjoavat toimeentulon edellytyksiä monelle, Katajamäki totesi.
Hänen mukaansa vähintään 280 miljoonaa ihmistä eli noin kymmenen prosenttia maailman työssäkäyvästä väestöstä työskentelee suoraan tai epäsuorasti osuuskuntien kautta. Euroopassa osuuskuntien arvioidaan työllistävän suoraan yli 27 miljoonaa ihmistä.
ILO:ssa osuuskunnat nähdään käytännön väylänä ihmisarvoiseen työhön, toimeentuloon ja palveluihin. Keskeinen näkökulma on siirtymä epävirallisesta taloudesta viralliseen talouteen. Katajamäen mukaan jopa 58 prosenttia maailman työvoimasta toimii epävirallisessa taloudessa, jolloin pääsy sosiaaliturvaan, työelämän perusoikeuksiin ja kollektiiviseen edustukseen voi jäädä puutteelliseksi.
Osuuskunta voi tarjota asteittaisen reitin kohti virallisempia rakenteita: yhdessä järjestäytymisen kautta avautuu mahdollisuuksia palveluihin, rahoitukseen, parempiin työoloihin ja yhteiseen vaikuttamiseen. Joukossa on voimaa, Katajamäki kuvasi.
Osuuskuntien merkitys korostuu myös palveluiden tuottamisessa, paikallisessa kehityksessä ja kriisinkestävyydessä. Katajamäki nosti esiin esimerkiksi hoivatalouden, maaseutualueet sekä tilanteet, joissa julkiset tai yksityiset palvelut eivät tavoita kaikkia. Tällöin osuuskunnat voivat täydentää palveluverkkoa ja tukea paikallista toimeentuloa.
Vaikutuksia on vaikea osoittaa ilman tilastoja
Webinaarin keskeisimpiä teemoja oli osuuskuntien vaikutusten mittaaminen. Katajamäen mukaan tietoa ja tilastoja osuuskunnista on paljon, mutta se on hajanaista ja eri maissa eri tavoin kerättyä.
– Ilman tilastoja osuuskuntien panos työllisyyteen ja laajemmin talouteen jää helposti näkymättömäksi, hän sanoi.
ILO ei tuota maiden tilastoja itse, vaan tukee valtioita, tilastokeskuksia ja muita toimijoita standardien ja teknisen tuen avulla. Vuonna 2018 hyväksytty osuuskuntatilastojen ohjeistus pyrkii mittaamaan muun muassa osuuskuntien määrää, tyyppejä, jäsenistöä, työllisyyttä ja taloudellista vaikutusta.
Katajamäen mukaan haastavinta on kuitenkin tehdä näkyväksi osuuskuntien erityinen lisäarvo. Yrityksen koko, liikevaihto tai työpaikkojen määrä eivät yksin kerro kaikkea siitä, mitä jäsenlähtöinen hallinto, demokraattinen päätöksenteko ja paikallinen omistajuus käytännössä merkitsevät.
– Perinteiset talouden mittarit eivät anna osuustoiminnan logiikalle täysin oikeudenmukaista kuvaa, hän arvioi.
Hänen mukaansa osuuskuntien tulisi saada nykyistä paremmin näkyviin myös vaikutuksensa työoloihin, paikallisyhteisöihin, jäsenten vaikutusmahdollisuuksiin ja kriisinkestävyyteen.
Katajamäen viesti suomalaisille päättäjille ja tilastoviranomaisille oli selkeä:
– Tässä ei puhuta marginaalisesta ilmiöstä vaan merkittävästä osasta taloutta ja työelämää, hän kiteytti.
