Pellervon Aamussa pohdittiin, miten osuuskuntien tarkoitus ymmärretään ja miten niitä pitäisi johtaa.
KTM, KM Sanna Saastamoinen esitteli 6. kesäkuuta Pellervon Aamu -keskustelutilaisuudessa keväisen väitöskirjansa tuloksia.
Itä-Suomen yliopistossa toukokuussa väitellyt Saastamoinen pureutuu tutkimuksessaan osuuskuntien johtamiseen ja siihen, miten osuustoiminnallinen arvopohja näkyy – tai jää näkymättä – johtajien työssä.
Hänen mukaansa osuuskuntien ainutlaatuisen identiteetin ymmärtäminen on strateginen kysymys, joka vaikuttaa suoraan niiden kilpailuetuun.
”Osuuskuntien ideologiseen ajatteluun kuuluu vahva osuustoiminnallinen arvopohja, ja jäsenet ovat osuuskunnissa omistajina. Ne ovat niitä keskeisiä eroja ja piirteitä, jotka tuovat monenlaisia nyansseja arjen johtamistyöhön”, Saastamoinen toteaa. Tämä demokraattinen hallinto, jossa jäsenillä on päätösvaltaa, luo johtamiseen erityispiirteitä, joita ei osakeyhtiöissä nähdä.
Kuitenkin ulkoiset paineet, kuten kapitalistinen markkinatalous ja yleinen yrityskeskustelu, haastavat osuuskuntien arvopohjan toteutumista.
Kapitalistinen ajattelu jyrää
Saastamoinen huomauttaa, että ympäröivän yhteiskunnan vahva kapitalistinen ajatusmalli ja yleinen keskustelu suosivat enemmän kovaa markkinataloutta kuin osuustoiminnallista ajatusmallia.
Tämä voi hämärtää osuuskuntien johtajien ymmärrystä niiden ainutlaatuisesta tarkoituksesta, mikä voi johtaa kilpailuetujen hyödyntämättä jättämiseen.
”Silloin kun ymmärrys on hajanaista, se johtaa todennäköisesti siihen, että osuuskuntien ainutlaatuinen tarkoitus ei pääse toteutumaan”, painottaa Saastamoinen.
Yksi keskeinen syy arvopohjan vaillinaiselle näkymiselle johtamisessa on koulutuksen puute. Saastamoisen mukaan monilla osuuskuntien johtajilla on kaupallinen koulutustausta, mutta heidän opinnoissaan on todennäköisesti ollut aika vähän osuustoimintaan liittyvää sisältöä.
Erityisesti 1980- ja 90-luvuilla osuustoiminta oli harvoin osa opetussuunnitelmia.
Monet johtajat ovat kuitenkin omatoimisesti perehtyneet osuustoimintaan, mikä osoittaa, että kiinnostus ja ymmärrys voivat kehittyä myös käytännön kautta.
Teksti Riku-Matti Akkanen
