Sami Karhu – Tiedolla taidolla intohimolla -seminaarin avaus 26.11.2015

Tervetuloa myös tähän seminaariosuuteen, jossa käsittelemme osuustoimintayritysten johtamista tänään julkistettavan Iiro Jussilan kirjan ”Tiedolla, taidolla, intohimolla – liikeyrityksen ja omistajayhteisön johtaminen” pohjalta. Meidän tavoite on nyt syventää sitä kirjan antia, joka tuli osaltaan esiin aiemmassa tiedotustilaisuudessa.

Seminaarin kulku on seuraava. Janakkalan Osuuspankin toimitusjohtaja ja OP osuuskunnan hallintoneuvosto puheenjohtaja Vesa Lehikoinen kertoo, minkä tietämysaukon teos täyttää liikkeenjohdon näkökulmasta.

Lehikoisen jälkeen tulee Iiro Jussilan alustus. Hän käy laajemmin läpi osuuskuntien ja keskinäisten yritysten omaa pelitapaa, kuten hän on urheilullisesti ilmaissut.

Sitten meillä on keskusteluosuus, jossa voimme käyttää puheenvuoroja päivän teemasta alustusten pohjalta ja uusiakin näkökulmia esiin nostaen.

Seminaarin päättää aikanaan Pellervo-Seuran ja Osuustoiminnan neuvottelukunnan puheenjohtaja, metsäneuvos Martti Asunta.

Lehikoisen roolin haluan nostaa tässä erikseen esiin. Hän on se katu-uskottava liikkeenjohtaja – joidenkin ytimeen menevien arvioitsijoiden mukaan nykyajan Hannes Gerbhard – joka on puskenut eteenpäin osuustoimintayrityksen johtamisen kehittämistä. Siitä on todisteena haastattelu ”Osuustoimintajohtamiseen tarvitaan oppirakenne” Osuustoimintalehdessä 3/2010. Tähän tuli jatkoa Osuustoiminta-lehdessä 6/2010 otsikolla ”kilpailuedut vajaakäytössä”. Kannessa komeili Lehikoisen innoittamana osuustoiminnan aarrearkku, jota tontut ihmettelevät avaimiakin jo kaivellen: saadaanko aatteen aarrearkku lainkaan auki? Lopulta Osuustoiminta-lehti 1/2013 raportoi osuustoiminnan lahjoitusprofessuurista ja kovista odotuksista. Niitä odotuksia tässä nyt täytetään tiedolla, taidella, intohimolla ja yhteistyöllä.

Haluan tässä avauksessa korostaa paitsi syvällistä ja määrätietoista kehitystyötä, myös nostaa esiin visiota eteenpäin. Tämä kirja on kovan työn tulos. Meillä on innostava matka myös eteenpäin. Siinä uskossa olemme, että tämä ei jää Iiron viimeiseksi populaariksi kirjaksi. Kenties tulee päivityksiä. Kenties tulee ihan uusia teoksia uusillakin kokoonpanoilla. Lujasti on suunniteltu modernia teosta tuottajaosuuskuntien ja keskinäisen yrityksen johtamisesta. Uskon, että aarrearkku aukeaa.

Tässä meitä innoittaen kannustaa myös kansainvälinen osuustoimintayhteisö. Kansainvälisen Osuustoimintaliiton piirissä on laadittu YK:n osuustoimintavuoden 2012 inspiroimana Osuustoiminnan kehityksen vuosikymmenohjelma 2020. Osuustoiminta tähtää kehitysloikkaan näkyväksi ja tunnustetuksi yritysmalliksi kaikkialla maailmassa. Ohjelman ydin on osuustoiminnan identiteetti. Maailma tarvitsee moninaisia yritysmalleja, joista yksi on juuri ihmisyhteisöjä tasapainottava ja voimaannuttava osuuskuntamalli. Identiteetti rakentuu jäsenten ja hallinnon osallistumisen, riittävän pääoman, kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisten toimintapuitteiden rakentumisen kautta.

Iiro Jussilan teos on myös osa kansainvälisen osuustoiminnan kehityksen vuosikymmenohjelmaa. Meidän todella pitää ymmärtää yritysmallimme paremmin. Eikä vain osuustoimintaväen vaan sidosryhmiemme: median, opetusjärjestelmän, tutkimuksen ja julkisen vallan.

Ohjelma osuustoiminnan vuosikymmenelle 2011-2020 on käännetty ja painettu suomeksi ja saatavilla täällä. Varmaan laitatte merkille tämän ohjelman ja Jussilan kirjan yhtymäkohdat. Tässä on todella syvästä prosessista kysymys. Jos otatte tuoreimmat Osuustoiminta-lehdet, huomaatte yhä laajemman koordinoidun kehitysohjelman osasia.

Sami Karhu, toimitusjohtaja, Pellervo-Seura ry

Jaa artikkeli

Lue myös

Kuka osuuskunnan omistaa, ellei sen jäsen?

Osuuskunnat ovat jäsentensä omistamia yrityksiä. Niiden toimintaa ohjataan aivan samoin kuin yleisemmin tunnetussa yhteisömuodossa eli osakeyhtiöissä. Määräysvaltaa käyttävät osuuskunnissa jäsenet, osakeyhtiöissä osakkeenomistajat.

Mikä merkitys demokratialla oikeastaan edes on – yhteiskunnassa tai osuuskunnassa?

Demokratiaa ajatellaan usein lähinnä välineenä. Se on menettelytapa, jolla saadaan kansan tai ainakin enemmistön tahto selville ja parhaassa tapauksessa toteutettua. Huono systeemi, mutta ei olla parempaakaan keksitty, kuten tavataan sanoa. Todellisuudessa demokratia pitää sisällään jotain paljon syvällisempää osallisuuden tunteesta yhteisöllisyyteen. Sellaista mikä on ehkä unohdettu myös demokratiakouluiksi aikoinaan kutsutuissa osuuskunnissa.

Mari Kokko: Osuuskunta on väylä yrittäjyyteen 

Tänään vietetään Yrittäjän päivää. Eikä suotta, sillä yrittäjät ja yritykset yritysmuodosta riippumatta ovat Suomen talouden ja hyvinvoinnin kannalta keskeisiä toimijoita. Luovat työtä ja vastaavat merkittävästä osasta maamme verotuloista.  

Yhteisöexit – Mitä jos perustajat myisivät alustansa käyttäjille?

Maailmalla on esimerkkejä yrityksistä, joiden valtava menestys on tapahtunut asiakasomisteiseksi muuttumisen myötä. Voi olla että ilmiö yleistyy. Ajatuksen ympärille onkin muodostunut muutama vuosi sitten käynnistynyt “yhteisöexit” (exit to community) liike joka pyrkii tekemään tämänkaltaisista omistajanvaihdoksista suositumpia, etenkin teknologiayhtiöiden perustajien parissa. Sen lisäksi että yhteisöexit voisi olla ratkaisu moniin teknologiayhtiöiden ongelmiin, jotka kumpuavat niiden perinteisesti osakeyhtiömuotoisesta omistusmallista, se voisi myös ratkaista haasteita, jotka liittyvät osuuskuntamuotoisten yhtiöiden perustamiseen toimialoille, joilla ne ovat perinteisesti olleet harvinaisia.