MEP Näkökulma: Elsi Katainen – Osuuskunta on yritysmuotojen vintagea

Pandemia koettelee nyt yhteiskuntaamme – ihmisiä, työpaikkoja, yrityksiä ja terveydenhuoltojärjestelmäämme. Osuuskunnat näyttäytyvät myllerryksessä vakaina, kestävinä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisina korona-ajan vakauttajina. Kyseessä on hyvinvointia luova yritysmuoto, joka antaa mahdollisuuden matalan riskin yrittämiseen erityisesti nyt, kun olosuhteet ovat poikkeuksellisen epävakaat ja vaikeat.

Omassa arjessani osuuskuntatoiminta on ollut aina läsnä. Tilamme tuotteiden tien suomalaisten ruokapöytään on mahdollistanut osuuskuntatoiminta, isäni toimi aikoinaan mm. meijerin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja nyt jo poikamme tilan pihapiirissä on kovassa käytössä rakennus, jonka kyltissä seisoo ”Venetmäen kuivuri-osk”, osoituksena kyläläisten määrätietoisesta yhteistyöstä. Osuuskuntatoiminnalla on Suomessa pitkä historia. Sen vaikutukset ulottuvat laajasti arkielämään pankki- ja vakuutusasioinnista aina arjen perushyödykkeiden hankintaan asti. Varsinkin kriisiaikoina osuuskuntien rooli yhteiskunnan perustana ja talouden vakauttajana korostuu.

Suomalaisista 90 prosenttia on jäsenenä ainakin yhdessä osuuskunnassa. Tämä on kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen korkea luku. Voisiko osuuskuntia jäsenineen olla vieläkin enemmän? Tunnetaanko eurooppalaisessa päätöksenteossa osuuskuntien toimintatavat ja ansiot? Kannustan osuuskuntia viestimään nykyistä rohkeammin ja selkeämmin asiakkailleen sekä päättäjille kotimaassa ja Euroopassa osuuskuntien toimintaperiaatteesta ja vankasta historiasta. Onko osuuskuntien koon kasvu ja laajentaminen hämärtänyt tavallisen kansalaisen ymmärryksen siitä, mihin toiminta perustuu? Aiemmin lähes jokainen tiesi jonkun, joka toimi osuuskunnan päättävissä elimissä. Tänään tuskin osattaisiin nimetä ketään. Osuuskunnan eron muihin yritysmuotoihin joutuu usein avaamaan perin pohjin.

Pohja yritysmaailman perusteiden, mm. eri yritysmuotojen tuntemiseen, soisi syntyvän jo perusopinnoissa ja vahvistuvan myöhemmissä opinnoissa läpi Euroopan unionin. Osuuskunnille yhteistyö kaikkien eri koulutusasteiden ja myös aikuiskoulutuksen kanssa voi tuottaa hedelmää myös taloudellisesti. Tätä kautta nuoret saavat tietoa yritystoiminnasta varhaisessa vaiheessa ja kynnys osallistua osuuskuntatoimintaan pienenee. Monille kynnys yksityisyrittäjyyteen voi olla suuri, mutta osuustoiminnan kautta yrittäjyyttä harkitsevalle osuustoiminnan yhteisöllisyys, hallinnon ketteryys ja joustavuus sekä riskien jakautuminen voivat toimia kannustimena. Kaikkien osuustoimintayritysten ei pidä olla suuria, myös pienemmille toimijoille on tarvetta.

Kunnissa paikallisten yrittäjien yhteistyö osuuskuntatoiminnan kautta voi olla osa ratkaisua alueiden elinvoiman säilyttämiseen ja vahvistamiseen. Kunnissa on mahdollista rakentaa yhteistyötä, joka aukaisee yhteistyön kanavat kuntalaisiin. Myös kuntien elinkeinoelämän kehittäjien tieto-taito ja luottamus osuuskunta-aatetta kohtaan on tärkeää.

Euroopassa osuuskunnat tunnetaan erityisesti maataloudessa, mutta ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle esimerkiksi EU:n sisämarkkinoiden kehittämistä elvytys- ja kilpailupolitiikkaa koskevissa keskusteluissa. Kannustan suomalaista osuuskuntaliikettä avaamaan palkeet ja tuomaan esille Brysselin instituutioille, komissiosta aina neuvostoon ja parlamenttiin saakka, yritysmuodon erityispiirteet ja hyödyt. Koronasta toipuvassa ja uuteen digitaalisempaan ja vihreämpään Eurooppaan tähtäävässä ajassa osuuskuntaliikkeellä on paljon annettavaa. Perinteisyydestä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi, osuuskunnilla on valmius vastata nykypäivän kysyntään kestävästä sosiaalisesta yrittäjyydestä.

Elsi Katainen
Europarlamentaarikko

Kirjoittaja on Keskustan ja Renew Europe -ryhmän europarlamentaarikko.

Teksti on osa Euroopan parlamentin suomalaisjäsenten vierasblogisarjaa Pellervon verkkosivuilla.

Jaa artikkeli

Lue myös

Näkökulma: Sami Karhu – Kenelle kuuluu osuustoimintakasvatus?

"Itä-Suomen yliopiston osuustoimintakurssin opiskelijat pohtivat maaliskuussa 2021 kysymystä siitä, kenen kuuluu huolehtia, että nuoret saavat riittävät tiedot osuustoiminnasta. Hämmästyin jälleen nuorten aikuisten suurista valmiuksista ajatella asioita", kirjoittaa Pellervon toimitusjohtaja Sami Karhu Näkökulma -blogissaan.