MEP Näkökulma: Silvia Modig – Osuuskunta-asumisessa ei kiehdo vain edullinen hinta, myös yhteisöllisyys ratkaisee

Asumisen hinta on yksi Suomen isoimpia haasteita. Pääkaupunkiseudulla se on niin korkea, että moni täyspäiväisesti töissä käyvä joutuu turvautumaan asumistukeen. Esimerkiksi Helsingissä pienituloisimmalla 40 prosentilla asumiseen kuluu lähes kolmasosa tuloista.

Toisaalla Suomessa asunnot ovat menettäneet arvonsa. Työn perässä muuttaminen on hankalaa, kun asunnosta ei välttämättä saa omiaan pois – jos sen edes saa kaupaksi.

Asumisen hinta on haaste kaikkialla Euroopassa. Euroopan parlamentti vaati tammikuussa komissiota ryhtymään toimiin kohtuuhintaisen asumisen varmistamiseksi jokaisessa jäsenmaassa.

On selvää, että tarvitsemme uusia tapoja tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja. Sen rinnalle tarvitsemme uuden tavan ajatella asumista.

Asunto-osuuskunnat voivat tarjota tähän vaihtoehdon. Osuuskunta-asuminen tarjoaa uudenlaisen mallin ”omistaa” asunto. Koko talo omistetaan yhdessä muiden asukkaiden kanssa, mutta ilman jättimäistä henkilökohtaista lainaa.

Osuuskuntamalleja on monenlaisia, mutta niiden ytimessä on ajatus yhteisöllisestä asumisesta, jossa asunto on koti eikä sijoituskohde. Osuuskunta tarjoaa asumisen jäsenilleen palveluna, eikä asuntoja voi hyödyntää sijoitustoiminnassa. Arvopohja on sama kuin muussakin osuustoiminnassa: tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja yhteiskuntavastuu.

Esimerkki: Asunto-osuuskunta rakennuttaa omistukseensa vuokratalon, jossa osuuskunnan jäsenet asuvat. Rakentamisessa hyödynnetään valtion takaamaa lainaa, ja kaupunki tukee hanketta osoittamalla sille edullisen vuokratontin. Rakennuttaminen tehdään yhdessä. Alakerrassa osuuskunta voi pyörittää vaikka yhteistä kahvilaa.

Kun tulevat asukkaat ovat alusta asti mukana suunnittelemassa taloaan, asuntoratkaisut heijastelevat ihmisten arjen tarpeita aivan toisella tavalla, kuin suuren rakennuttajan bulkkituote.

Parhaimmillaan ryhmärakentaminen tekee tuotannosta halvempaa ja tarjoaa apua moniin muihinkin aikamme haasteisiin, kuten yksinäisyyteen. Parhaimmillaan osuuskunta on yhteisö, jossa naapuria autetaan ja jakamistalous voi löytää uusia muotoja.

Tämä voi kuulostaa uudelta tai vieraalta, mutta itse asiassa pesutupa ja taloyhtiön sauna ovat malliesimerkkejä jakamistaloudesta. Omistetaan yhdessä se, minkä kaikki tarvitsevat. Näin säästetään rahaa ja luontoa.

Suomi on osuustoiminnan jättiläinen. Esimerkiksi suurin osa metsistämme omistetaan osuuskuntien kautta. Asunto-osuuskuntien määrä on kuitenkin vielä verraten pieni, vaikka malli on melko yleinen esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Ruotsissa.

Yksi syy löytyy lainsäädännön puutteesta. Tällä hetkellä osuuskunta-asukkaiden oikeusturva on heikompi kuin asunto-osakeyhtiöissä asuvien. Siihen on kuitenkin odotettavissa muutos, sillä nykyinen hallitus valmistelee osuuskunta-asumiseen uutta lainsäädäntöä.

Tämä on tervetullutta. Oikeus asuntoon on jokaisen perusoikeus, joten valtiotason toimia ja tukea tarvitaan.

Silvia Modig
Europarlamentaarikko

Kirjoittaja on Vasemmistoryhmän jäsen Euroopan parlamentissa. 

Teksti on osa Euroopan parlamentin suomalaisjäsenten vierasblogisarjaa Pellervon verkkosivuilla.

Jaa artikkeli

Lue myös

Näkökulma: Sami Karhu – Kenelle kuuluu osuustoimintakasvatus?

"Itä-Suomen yliopiston osuustoimintakurssin opiskelijat pohtivat maaliskuussa 2021 kysymystä siitä, kenen kuuluu huolehtia, että nuoret saavat riittävät tiedot osuustoiminnasta. Hämmästyin jälleen nuorten aikuisten suurista valmiuksista ajatella asioita", kirjoittaa Pellervon toimitusjohtaja Sami Karhu Näkökulma -blogissaan.