Suomalaisille on syntynyt käsitys, jonka mukaan suomalaisyritysten seikkailut kansainvälisillä markkinoilla ovat olleet nimenomaan seikkailuja. Usein tuloksena on ollut menestystarinan asemesta kasa savuavia raunioita.
Epäonnistumisten alle jäävät usein monet kansainvälistymisen myönteiset saavutukset. Liiketoiminta on kansainvälistä ja jos yritys toimii jollakin globaalilla toimialalla, se ei voi jäädä pelkästään Suomeen, jos haluaa kasvaa. Kansainvälistymisen epäonnistumiseen ei ole yhtä tai kahta syytä. Aika usein kuitenkin, kun maailmalla on saatu takkiin, on syynä ollut markkinoiden huono tuntemus, hätiköinti tai puhdas osaamattomuus – ei niinkään huono tuote.
Ulkomailla on aina omat riskinsä, senpä vuoksi juuri riskien kartoitus onkin kansainvälistymisen perusasioita. Jos kotityöt jäävät tekemättä, ei niitä ehdi tehdä myöhemminkään.
Enso Gutzeit, nykyinen Stora Enso osti kerran tehtaan Amerikoista. Kaikki näytti hyvältä, mutta kenties ostajien olisi pitänyt nähdä myyjän hymy. Tehdas, joka saatiin, oli vanhanaikainen ja kannattamaton. Tehtaan pitoon kului viisi miljardia ennen kuin siitä päästiin eroon.
Enson tapauksessa epäonnistui kaikki. Ostettiin vanhaa tavaraa, maksettiin siitä liikaa ja kauppa tehtiin väärään aikaan. Puuveitsellä ei vuolla kultaa. Enson kauppa tuskin on silti kaikkien aikojen moka. Monet pitävät vielä pahempana Soneran kauppoja Saksassa. Sonera osti pelkkää ilmaa ja koko firma oli mennä konkurssiin. Huojuva talo annettiin lopulta puoli-ilmaiseksi ruotsalaisten hoitoon.

Poliittisten riskien arviointi ei aina ole suoraviivaista puuhaa. Kun Metsä-Botnia rakensi huippunykyaikaisen, nykyisin UPM:n omistaman tehtaan Uruguayihin, kaiken piti olla kunnossa. Uruguay on Latinalaisen Amerikan Sveitsi, vakaa ja hyvin toimiva yhteiskunta.
Sitä suomalaiset eivät kuitenkaan arvanneet, että tehdas voi joutua vaikeuksiin, ei Uruguayn vaan sen naapurimaan Argentiinan kanssa. Uusi tehdas kismitti argentiinalaisia, jotka ryhtyivät kampanjoimaan sitä vastaan. Maailman uudenaikaisin ja puhtain sellutehdas kuulemma pilasi rajajoen vedet. Pitkän oikeusprosessin jälkeen tehdas kuitenkin sai jatkaa toimintaansa.
Yritys voi kasvaa joko yrityskauppojen tai orgaanisen kasvun kautta. Suomen suurin kustannustalo on ollut pitkään Erkon perheen omistama Sanoma Oy.
Pitkään Sanoma kasvoi vain Suomessa, ja kasvoikin isoksi. Sanomasta tuli niin iso, että se ei enää mahtunut Suomeen. Sanoma oli niin vahva, että kaikki poliitikotkin pelkäsivät Helsingin Sanomia enemmän kuin äänestäjiään. Kun tila Suomesta loppui, Sanoma lähti ulkomaille. Se osteli firmoja Belgiasta ja Hollannista, Bulgariasta ja Romaniasta, Tshekistä, Unkarista ja Venäjältä.
Valloitusretki päättyi nolosti. Sanoma joutui myymään lähes kaikki ostoksensa, viimeisimpänä Venäjällä olleet yrityksensä. Kotimaassa menivät elokuvateatterit, kioskiketju, osa aikakauslehdistä ja lasitalo. Poliitikotkaan eivät enää pelkää Hesaria kuten ennen.

Pitääkö ulkomaille sitten lähteä? Eikö olisi parasta pysytellä kotona ja välttää riskejä? Ei kansainvälistymiselle ole vaihtoehtoa, kauppa käy ja vaihdanta toimii. Esimerkiksi Kone ei olisi Kone, ellei se olisi lähtenyt ulkomaille. Kone on kuitenkin onnistunut, koska firmassa on osattu tehdä oikeita päätöksiä.
Isompi ongelma nykyisin on, että Suomesta tulossa vähitellen täydellinen tytäryhtiötalous. Meillä toimivista kansainvälisistä yrityksistä monilla on pääkonttorit maailman keskuksissa. Kun omistajat ovat kaukana, on täällä toimiva yritys vain numero excel-sarakkeessa, ei muuta.
Kaukana oleva tehdas on aina helpompi sulkea kuin lähellä oleva. Kun pääkonttorin mies Lontoossa katsoo karttaa, hän katsoo aina kauas. Pääkonttorin vierestä ei tehtaita panna kiinni ensimmäisenä. Kansainvälistymisen kokemukset voikin kiteyttää vanhaan viisauteen: Kyllä Siperia opettaa. Se ei tarkoita, että Siperia opettaisi aina rankasti. Joskus se voi myös palkita.
Ainakin sähköyhtiö Fortumissa toivotaan jälkimmäistä. Yhtiö sattuu olemaan syvällä Siperiassa.

 

 

Lauri Kontro

LAURI KONTRO
Kirjoittaja on toiminut viimeksi Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana ja sitä ennen Osuustoiminta-lehden päätoimittajana sekä Pellervo-Seuran osuustoimintajohtajana.

Jaa artikkeli