Runsas viikko Hannes ja Hedvig Gebhardin muistolle omistetun Pellervon Päivän jälkeen, 28.4. nukkui pois heidän ainoa lapsenlapsensa Anna-Liisa melkein 95-vuotiaana. Anna-Liisa ja hänen puolisonsa Pekka Sysiharju vaalivat Gebhard-muistoa mm. osallistumalla uskollisesti Pellervon Päivään niin kauan kuin terveys suinkin antoi myöten. Tälläkin kertaa hän sai tilaisuudesta terveiset.

Anna-Liisa lienee viimeinen, joka vielä muisti läheisesti Hannes Gebhardin, 1933 kuolleen isän- ja kasvatusisänsä. Hedvig Gebhardin muistavia on edelleen monia, sillä hän eli vuoteen 1961 asti.

Anna-Liisa Gebhard syntyi 7.6.1919 Kajaanissa, missä hänen isänsä Oras Gebhard toimi insinöörinä. Järkyttävä työtapaturma surmasi nuoren isän muutaman kuukauden päästä. Musiikinopettaja-äiti avioitui uudestaan. Anna-Liisan ehdittyä seitsenvuotiaaksi hänet siirrettiin isovanhempiensa kasvatiksi. Lämpimänä pysynyt suhde äitiin ja sisaruspuoliin ei täysin voinut korvata lapsiperhearjen menetystä. Isovanhemmat ja Maiju-täti olivat kiireisiä ja heidän ajatuksensa keskittyivät erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Lisäksi isoisän pitkällinen kunnianloukkausvyyhti Valion toimitusjohtajan kanssa ”varjosti koko minun lapsuuttani”, kertoi Anna-Liisa vanhana. Fanni-emännöitsijä sentään lohdutti yksinäistä syliinkin ottaen. Toisaalta, toimeliaassa ja aatteiden kyllästämässä kodissa kaikkein nuorimmainenkin sai runsaasti sivistyksellisiä virikkeitä, kuten kaksikielisyyden.

Anna-Liisa Gebhard tuli ylioppilaaksi 1937. Isoäiti suositteli hänelle elintarviketieteitä, mutta pojantytär ryhtyi opiskelemaan teologiaa. Silloinen kirkko ei kuitenkaan vastannut niitä odotuksia, joita Anna-Liisalle oli kehittynyt seurakuntanuorissa, joten sacri min. cand. -tutkinnon jälkeen hän vaihtoi psykologiaan ja kasvatustieteisiin. Anna-Liisa Sysiharjusta tuli lopulta kasvatustieteiden professori Helsingin yliopistoon. Uraan sisältyi myös opiskelua ulkomailla ja apulaisprofessuurit Helsingin yliopiston kotitalousopettajakoulutuksessa sekä Joensuun yliopistossa. Englanninkielinen väitöskirja lukiolaistyttöjen uraodotuksista oli valmistunut 1960. ­­

Anna-Liisa siis tutki isoäidilleenkin läheisiä naisen rooliin ja opiskeluun liittyviä teemoja. Itse hän yhdisti tiedenaisen uran ja kaksilapsisen perheen. Anna-Liisan uskollisuutta taustalleen kuvaa sekin, että hän liittyi isoisänsä ja oman lyhytaikaisen syntymäseutunsa mukaisesti Pohjoispohjalaiseen osakuntaan, jossa sodan jälkeen tapasi maat. ja metsät. maisteriksi valmistuvan Pekka Sysiharjun. Pekasta tuli osuusmeijerimies, joka toimi ensin Valion Helsingin meijerissä ja 1961­–1979 johti Turengin jäätelötehdasta.  Pekka Sysiharju (s. 1916) kuoli joulukuussa 2010.

Ainakin osaltaan isovanhemmilta perittyä oli varmasti Anna-Liisan itsenäinen ja kriittinen elämänasenne, vahva velvollisuudentunto ja uutteruus. Osuustoimintaan Anna-Liisa Sysiharju osallistui mm. OKOn hallintoneuvostossa sekä Osuuspankkijärjestön tutkimussäätiön hallituksessa. Luottamustehtäviä hänellä oli myös kirkon perhetyössä, Suomen Kulttuurirahastossa ja tieteellisissä seuroissa.

Eläkevuosina 1982 lähtien Anna-Liisa Sysiharju kirjoitti sukukirjoja sekä historiaa kotitalousopetuksesta ja sodanaikaisesta työtyttötoiminnasta, johon itsekin oli osallistunut. Lopuksi hän ryhtyi kirjoittamaan elämäkertaa isoäidistään. 85-vuotias joutui kuitenkin toteamaan voimien rajallisuuden. Kanssatekijästä tuli käytännössä kirjan kirjoittaja, mutta tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä.  Mäkinen – Sysiharju, Eteenpäin ja ylöspäin: Hedvig Gebhardin osuus ja toiminta ilmestyi 2006.

Huhtikuun 2014 Pellervon Päivässä ja kunniakäynnillä Gebhardien haudalla sukua edusti Sysiharjujen tytär kirjastonhoitaja Anna-Maija Karjalainen puolisoineen. Perhekunta vaalii myös Gebhardien 1911 hankkimaa, Sysiharjuillekin rakasta Lopen kesäkotia ja Hedvigin sinne perustamaa kukoistavaa puutarhaa.

Riitta Mäkinen

Kirjoittaja oli Anna-Liisa Sysiharjun yhteistyökumppani Hedvig Gebhardin elämäkertahankkeessa ja siitä pitäen perheystäviä.

Jaa artikkeli