Osuustoimintaliike tuli Suomeen teollistuneesta Euroopasta 1800-luvun lopulla tohtori Hannes Gebhardin ja hänen vaimonsa Hedvig Gebhardin johdolla. Suomalaisen osuustoiminnan perusteos on Otavan alkuvuodesta 1899 julkaisema Hannes Gebhardin ”Maanviljelijöiden yhteistoiminnasta ulkomailla”. Pellervo-Seura perustettiin vielä saman vuoden lopulla, Helmikuun manifestin jälkeen, edistämään osuustoimintaa Suomessa. Osuustoiminnan tuli vahvistaa Suomen ja suomalaisten taloudellista ja henkistä selkärankaa. Hannes Gebhardista tuli järjestön tulisieluinen ideologinen johtaja. Osuuskuntien määrä lisääntyi aina 1930-luvulle saakka, jolloin niitä oli noin 6.000 (noin 4.200 vuonna 2010). Pellervo julkaisi suuret määrät aatteellisia teoksia, osuuskuntien mallisääntöjä ja varsin käytännönläheisiä opaskirjoja usein räätälöitynä eri alojen osuuskunnille.