Alustaosuuskuntia on jo syntynyt maailmalla. Entä milloin Suomessa?
Blogisarjan kuudennessa osassa Kari Huhtala käsittelee osuuskunnan hallinnon valintaa.
Yritysten hallitusten kriteerejä on tutkittu eniten pörssiyrityksissä. Kriteerien kärkipäässä ovat koulutus, sukupuoli, riippumattomuus yrityksestä ja toimitusjohtajan aseman vahvuus.
Yrityksen hallituksen monimuotoisuutta – ns. diversiteettiä – pidetään yleisesti hyvän hallituksen tunnusmerkkinä. Idea pohjautuu käyttäytymis- ja päätöksentekoteorioihin, joiden mukaan monipuolinen koostumus missä tahansa ryhmässä, tiimissä tai hallitustyöskentelyssä saa aikaan parempia tuloksia kuin yksipuolisuus. Miten asia on miesten ja naisten osuuksien osalta?
Jokainen hallitus on erilainen. Niin pitää ollakin. Ei ole yhtä sapluunaa, josta voisi sanoa että ”tässä hyvä hallitus”!
Kari Huhtala jatkaa blogisarjaansa, jossa hän käsittelee osuuskunnan hallintoa. Tällä kertaa käsittelyssä hallituksen prosessit, kuten päätöksenteko, hallituksen ja toimitusjohtajan yhteistyö sekä sen yhteistoiminta.
Aloitan moniosaisen blogisarjan, jossa käsittelen osuuskunnan hallintoa. Sarja perustuu meneillään olevaan väitöskirjatyöhöni ja runsaan 10 vuoden kokemukseen osuuskuntien hallinnon kouluttajana.
Pellervo on supisuomalainen nimi ja juontuu Kalevalasta. Sampsa Pellervoinen oli haltija, kylväjä ja maan hedelmällisyyden tuottaja. Ei ihme, että agraarisessa Suomessa valittiin osuustoimintajärjestön nimeksi Pellervo. Mutta mitä tekemistä Pellervolla on ruotsin kielen kanssa?
Tutkijat pääsevät aika ajoin tulilinjalle. On ”kaiken maailman dosentteja” tai vain ”teoreetikkoja”. ”Käytännön” ihmiset eivät aina näe teorioille käyttöä. Elävätkö tutkijat ikiomassa kuplassaan, ilman kytkentää ihmisten ja yritysten arkeen?
Maamme menestys perinteisissä kilpalajeissa on viime vuosina ollut laihanlainen. Nokian jälkeen yrityssarjan kärkipaikoille ei ole ollut asiaa. On yksi ranking, jossa Suomi menestyy. Osuuskuntamme ovat kovaa valuuttaa maailmantilastossa.
Ruokakauppaan kuuluu kummia. S-ryhmän Antti Oksan mukaan kasvikset ovat nyt kaikkein nopeimmin kasvava ruokakulutustrendi (IL 30.9.). Saman kaupparyhmän Ilkka Alarotu sanoo asian vielä suoremmin: suomalainen härkäpaputuote on ohittanut porsaan sisäfileet ja lähentelee karjalanpaistilihojen myyntiä (MT 29.9.). Puoli vuotta sitten juuri kukaan ei tiennyt mitään nyhtökaurasta tai härkäpapugranolasta. Nyt ne ovat koko kansan huulilla. Toimistojen kahvituvissa
Monessa osuuskunnassa mietitään tänäkin syksynä hallinnon valintoja. Sopivista ja pätevistä ehdokkaista voi olla pula. Osuuskunnan päättäjien kannattaa kysyä, onko ongelma osin itse aiheutettu?
Kari Huhtala aloittaa uuden bloginsa ”Karilta irti”, jossa hän arvioi ja kummastelee arjen asioita, usein osuustoimintaa. Lujalla, mutta lempeällä otteella.
Tuottajaosuuskunnilla ja niiden pääosin omistamilla osakeyhtiöillä on yksi selkeä etu muihin yrityksiin verrattuna: markkinoilta saatu raha jää osuuskuntaan ja sen jäsenille.
Näinä aikoina monet uudet luottamushenkilöt astuvat tehtäviinsä. On osoitettu luottamusta ja valinta on käynyt. Jossakin on valittu uusi johtaja eläkkeelle jääneen tai uuteen työhön siirtyneen tilalle.
PISA oli vuoden puheenaihe. Se ei tarkoita pohjoisitalialaista pikkukaupunkia, jossa on vino torni. Se on OECD-maiden joka kolmas vuosi toteuttama 15-vuotiaiden koulutaitoja mittaava tutkimus. Me suomalaiset olemme ylpeilleet kärkisijoista. Ulkomaiset lähetystöt kiertävät kouluissamme. On haettu syitä menestykseen: opettajat ovat huippukoulutettuja, koulutusta arvostetaan. Maamme on tasa-arvoinen; köyhänkin lapsi saa saman kuin varakkaan perheen vesa. PISA-menestys on