Upright Projectilla on ainakin kunnianhimoinen pyrkimys siihen. En rehellisesti sanottuna osaa sanoa onko yritykselle hyötyä käyttää heidän netto- eli kokonaisvaikuttavuuslaskelmaansa oman vastuullisuustyön mittatikkuna. Lyhyt vastaus on, että riippunee toimialasta. Uprightin alustalla on kuitenkin potentiaalia myös muuhun.
Tämän vuoden Osuustoiminta-lehden Vuosikirjassa käytimme ensimmäistä kertaa Uprightin dataa yritysten vertailemiseen. Malli on nimittäin hyvin kiinnostava ja erityisesti sijoittajat, mutta myös monet suuret suomalaiset yritykset käyttävät sitä jo oman toimintansa positiivisten ja negatiivisten vaikutusten esille tuomiseen ja arviointiin.
Mistä Uprightin nettovaikuttavuudessa on kysymys?
Upright Project on suomalainen yritys, jonka viimeisen kuuden vuoden aikana tehty työ on nyt siinä pisteessä, että sen järjestelmässä on tekoälyn avulla laskettu noin 150 000 palvelun ja tuotteen negatiiviset ja positiiviset vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön – arvoketjuineen. Ja tieto näistä vaikutuksista haetaan puhtaasti tieteellisistä artikkeleista. Datapohjana käytetään Corea, joka on maailman suurin tieteellisistä artikkeleista ja julkaisuista (myös opinnäytetöistä) koostuva hakukone. Neuroverkkotekoäly lukee Coressa olevaa yli 200 miljoonaa artikkelia ja laskee siitä millaisia päästöjä, muita ympäristöongelmia, ihmisoikeusseurauksia ja monia muita vaikutuksia esimerkiksi yhden puhelimen valmistaminen aiheuttaa. Mutta myös mitä sosiaalista hyvää ja esimerkiksi tiedon jakamiseen liittyvää merkityksellisyyttä puhelimen olemassaolo luo. Välttääkseen tuplalaskentaa arvioinnissa otetaan koko tuotteen tai palvelun vaikutus ja allokoidaan se arvoketjun eri osille. Kun tieteellinen tieto lisääntyy, laskelmatkin siis luonnollisesti muuttuvat.
Toinen datapohja, jota nettovaikuttavuuden arvioinnissa käytetään, on yritysten tilinpäätöstiedot. Ei siis vuosikertomus kokonaisuudessaan vaan vain se numeerinen informaatio, joka on standardisoitua ja vertailukelpoista eri yritysten välillä. Näin tietoa saadaan esimerkiksi maksetuista veroista ja työllistävyydestä, mutta myös siitä kuinka suuri osa liikevaihdosta syntyy mistäkin tuotteesta tai palvelusta.
Upright pyrkii tietenkin siihen, että sen datametodologia olisi paras mahdollinen, joten yritykset pystyvät itsekin vaikuttamaan alustalla olevan datan laatuun. Yritykset toimittavat itse listauksen eri tuotteista ja palveluista joita myyvät, liikevaihto-osuudet kustakin tuotteesta ja palvelusta, henkilöstömäärän ja toiminnan sijainnin. Eli esimerkiksi omia vastuullisuusraportin sisältöjä ja muuta ”vertailukelpaamatonta” tietoa ei oteta huomion. Uprightin ideana on saada tieto siitä, mitä yritykset konkreettisesti tekevät ja mitkä ovat niiden ulkoisvaikutukset, ja tämä koostuu yrityksen tuotteista ja palveluista. Arvioinnissa ei siis oteta huomioon myöskään yrityksen sisäisiä prosesseja tai omistusjärjestelmiä.
Mikä on tekoälyn logiikka?
Nerokas keksintö sinänsä pohjata vaikuttavuuden laskeminen täysin tieteeseen ja käyttää tekoälyä, mutta vähemmälläkin kaupunkilaisjärjellä varustettu voi päätellä, että laskentatapa on erittäin monimutkainen eikä välttämättä kovin läpinäkyvä. Onko tekoälyn ”logiikka” avoimesti nähtävissä jostain? Laskelmat eivät voi olla kovin yksiselitteisiä, kun tiedekään ei osaa kertoa meille ”oikeita vastauksia” monestakaan asiasta. Varsinkaan vaikuttavuudesta.
Otetaan vaikka yleisestikin ruokajärjestelmämme. Miten sen arvo ymmärretään ja mitataan? Suomalainen ruuantuotanto perustuu esimerkiksi perheviljelmille ja nurmirehulle. Mitä tieteellisiä artikkeleita Uprightin tekoäly käyttää, kun se laskee vaikka maidon hiilijalanjälkeä? Ja mikä arvo on laskettu sille, että ruokaa Suomessa ylipäänsä tuotetaan? Antaako nettovaikuttavuusluku todenmukaisen kuvan ruokajärjestelmässä mukana olevien yritysten merkityksestä esimerkiksi Suomen huoltovarmuudelle?
Upright on asettanut tavoitteensa hyvin korkealle pyrkiessään antamaan numeroarvion asiasta, jota on hyvin vaikea, ellei mahdoton, mitata. Mutta järjestelmä kehittyy tietenkin jatkuvasti ja jos joku sen saa toimimaan ja leviämään globaalisti käytetyksi mittariksi, soisi sen tietenkin olevan suomalainen yritys. Mallissa ei tosin ole vielä aivan ilmeistä, miten laskelmien avulla voidaan edistää yritystoiminnan kestävyyttä. Voinee myös tulkita, että jos ydinliiketoiminta perustuu tuotteisiin ja palveluihin, joita ei ole koskaan mahdollista esimerkiksi tuottaa päästöttömästä, voi nettovaikuttavuuteen olla vaikea vaikuttaa ratkaisevasti.
Mihin alustalla olevaa dataa voi käyttää?
Uprightin alustalla on maailmanlaajuisesti 35 000 yrityksen nettovaikuttavuustiedot ja määrä kasvaa jatkuvasti. Varsinaisia asiakkaita Uprightilla on pari sataa ja sen liiketoiminta perustuu siihen, että vain asiakkaat saavat oikeuden käyttää nettovaikuttavuustietoa omassa viestinnässään ja saavat tarkempia analyyseja.
Yritysten merkityksestä maailmalle haluavat tietää erityisesti institutionaaliset sijoittajat, mutta myös yritysasiakkaat itse käyttävät nettovaikuttavuuslaskelmia osana viestintäänsä ja enenevässä määrin myös vastatakseen lisääntyviin regulatiivisiin vaateisiin.
EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi asettaa yrityksille vaatimuksia ja erityisesti massiivisen kestävyysdatan hallinnointi on monelle haastavaa. Uprightin yksi – todennäköisesti kasvava palvelu – on tekoälynsä avulla tehdä yritykselle niin sanottu kaksoisolennaisuusanalyysi. Se on nimittäin ensimmäinen sekä todennäköisesti työläin vaihe kestävyysraportointidirektiivin vaatimuksiin vastattaessa. Alustalla olevasta datasta liittyen yrityksen tuotteiden ja palveluiden vaikutuksiin ja merkitykseen yrityksen liiketoiminnalle analyysi on jopa ”helppo” tehdä.
Onko nettovaikuttavuudesta hyötyä osuuskunnille?
Jos kysytään, pystyykö nettovaikuttavuudella mittamaan osuuskunnan merkittävintä erottautumistekijää eli demokraattista jäsenhallintomallia, vastaus on – käytännössä ei. Mutta pystyisikö sillä mittaamaan jäsen- ja yhteiskunnallista hyötyä? Mahdollisesti. Jos – tai sanotaan kun – me osuustoimintakentällä itse keksimme ja päätämme miten sitä yhteisesti mitataan. Mitä jäsen saa osuuskunnastaan? Kuinka paljon ylijäämää osuuskunnat palauttavat? Kuinka paljon alueellinen osuuskunta tuottaa elinvoimaa alueelleen muutenkin kuin vain veroina?
Osuustoiminnalliset yritykset voivat toki hyötyä Uprightin nettovaikuttavuuden mittaamisesta ja muista palveluista siinä missä muutkin yritykset. Ja verrattuna kilpailijoihinsa, ne pärjäävätkin ihan mukavasti. Esimerkiksi S-ryhmän nettovaikuttavuusluku on +4, kun se Keskolla on -5. OP:lla on +25, Danskella +10 ja Nordealla +22. Atrialla -12 ja Snellmannilla -37.
Jotkut osuuskunnat ovat myös käyttäneet Uprightin mallia laskemaan erilaisia skenaarioita, mutta vakituisena mittarina sitä ei käytetä. Malli koetaan kiinnostavana, mutta tuloksista viestiminen on haastavaa. Koska taustalla on monimutkaista ”tekoälylaskentaa”, lukujen tulkinta ei tunnu suoraviivaiselta. Laskentamalli kun ei ole mikään harmonisoitu standardi.
Kestävyyskentällä on jo lisäksi paljon erilaisia aloitteita ja sitoumuksia, joissa valtaosa osuustoimintayrityksistä on mukana kuten Science Based Targets -päästövähennyssitoumus. Eli mittareita kyllä riittää. Jos Uprightin malli pystyy paljastamaan yritykselle jotain kehittämiskohteita, joita sillä ei ollut itse tiedossa ja näyttämään minne muut saman toimialan yritykset ovat menossa, voi siitä olla paljonkin hyötyä työkaluna kestävyystyössä. Ja voihan olla, että Uprightin mallista kehittyy maailman paras työkalu vaikuttavuuden laskemiseen.
Mitä vertailuun yritysten välillä tulee, nettovaikuttavuus voi tuoda mielenkiintoista lisätietoa siitä mikä merkitys ja vaikutus milläkin yrityksellä yhteiskunnassa on. Mutta ainakin Pellervossa meidän tulisi ensisijaisesti löytää mittarit, jotka kertovat osuuskunnan vastuullisuuden erottautumistekijöistä ja mahdollisista kilpailutekijöistä. Mikä on paras tapa kertoa juuri osuustoimintayritysten vastuullisuustyöstä? Keskustelut tästä jatkuvat.
Hanna Muukka
Kirjoittaja on Pellervon vastuullisuusasiantuntija.
