Ainakin osuuskuntaväki on sitä mieltä, että osuustoiminta on ollut alusta asti yhteiskunnallista yrittäjyyttä – kuten tänä päivänä yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen tähtäävää yrittämistä kutsutaan. Vanhassa ”yksinkertaisessa” maailmassa ongelmat olivat konkreettisia, ja osuustoiminta osoittautui niistä moniin erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Mikä mahtaa olla tilanne, kun maailman väitetään monimutkaistuneen, ja ongelmien sen myötä?
Vaikka ongelma olisi otsikkotasoltaan maailmanluokkaa, saattaa ratkaisu siihen olla kovinkin suoraviivainen. Mielenkiintoinen esimerkki on Osuustoimintalehdessä 5/2021 esitelty saamen kielten tulkki- ja kääntäjäosuuskuntahanke. Kyseessä ei ole enempää tai vähempää kuin ihmisoikeuksista, vähemmistökielisten kielellisistä oikeuksista ja niiden toteutumisesta. Käytännössä kyse on siitä, saavatko yksilöt ja julkisyhteisöt kielipalveluja, kun ne niitä tarvitsevat. Vastuullisuutta on, että ongelma ratkaistaan, ja tässä ovat alueen kunnat olleet aloitteellisia. Liikkeelle on laitettu osuuskunnan perustaminen palveluita tuottamaan.
Lähitalous tarvitsee osuuskuntia
Tulkki- ja kääntäjäosuuskunta-aloite on mitä suuremmassa määrin sitä, mitä tarkoitetaan uudella käsitteellä lähitalous*. Alueella on tulkki- ja kääntäjätehtäviä jo tekeviä ja niihin sopivia henkilöitä, ja heillä halu lähteä toimimaan omaan asuinseutuun ja yhteisöön kiinnittyneessä yrityksessä. Yrityksen tuottamat palvelut, yrityksen työllistävyys ja taloudellinen tuotos tulevat paikallistalouden hyödyksi. Sosiaalinen vastuullisuus toteutuu monin tavoin.
Toinen näkymä sosiaaliseen vastuullisuuteen on työntekijöiden asema. Erityisesti alustataloudessa on havaittu epäkohtia työn tekijöiden sosiaali- ja ansioturvan suhteen. Heidän työoikeudellinen statuksensa on tulkittu eri tavoin eri maissa ja tilanteissa – joskus heidät katsotaan yrittäjiksi, toisinaan itsensä työllistäjiksi, ja joskus työsuhteisiksi työntekijöiksi. Alustatyöntekijöiden tilanne on niin hälyttävä, että Euroopan Unioni on antanut asiasta direktiiviä ennakoivan aloitteen.
Aitoa vastuullisuutta vai valetta?
Aloitteessa on huomioitu myös osuuskunnat, joiden katsotaan edistävän hyviä työolosuhteita ja -ehtoja sekä tuomaan alustatyöntekijät sosiaaliturvan piiriin. Tätä näkökulmaa on ajanut erityisesti Euroopan tuotanto- ja palveluosuuskuntien liitto CECOP. Miten tulevaa direktiiviä sitten sovelletaan jäsenmaissa, onkin toinen juttu. Jo meillä Suomessa on ennakoitu, että kansallinen lainsäädäntö tulee vaikeuttamaan direktiivin keskeisten tavoitteiden toteuttamista. Eurooppalaisen työosuuskuntaliikkeen piirissä on myös huolestuttu, että syntyy ns. valeosuuskuntia, jos osuuskuntamalli katsotaan direktiivin soveltamisessa tekniseksi tavaksi toteuttaa työntekijöiden osallisuutta alustatalouteen.
Suomessa alustatyöhön liittyen on keskusteltu ns. työsuhdeolettamasta, tai työnantajaolettamasta, tarkoittaen alustatyön olevan lähtökohtaisesti työsuhteista ja alustan työnantaja. Lähtökohta on vastuullinen ja kannatettava, mutta kovin yksiulotteinen tulkinta tästä voisi kenties vaikuttaa voimakkaastikin alustatalouden toimintaedellytyksiin. Alustaosuuskuntia on syntynyt mm. ruokalähettitoimintaan Euroopassa, ja ensimmäiset aloitteet etenevät myös Suomessa. Alustatyöntekijät osallistava, kilpailukykyinen ja menestyvä osuuskunta olisi oiva vastuullisen yritystoiminnan liiketoimintamalli.
Kumpi oli ensin, vastuullisuus vai osuuskunta…
Edellä on pohdittu, että osuuskunta voidaan johtaa ratkaisuksi, kun pyritään vastuullisuuteen. Mutta entä voivatko jo olemassa olevat osuuskunnat olla kehittämässä uusia sosiaalisesti vastuullisia ratkaisuja, sosiaalisia innovaatioita? Entä osuustoimintaliike yhdessä? Halutaanko näitä tehdä itse ja integroida omaan toimintaan? Entä mahdollistaa, tukea ja kannustaa muita toimijoita, kenties uusia osuuskuntia? Tämän ei tule olla velvoittava taakka osuuskunnille, jotka jo nyt tekevät vaikuttavaa työtä jäsentensä eduksi ja tuottavat taloudellista hyötyä koko yhteiskuntaan. Mutta pohdittavaksi, maailma ei ole vieläkään valmis.
Jarmo Hänninen
Kirjoittaja on Osuustoimintakeskus Pellervon yritysneuvonnan kehittämispäällikkö, Euroopan tuotanto- ja palveluosuuskuntien liiton CECOP:in hallituksen jäsen ja koordinoi Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO:ssa neuvonta- ja ohjauspalveluita
*) Euroopan Unioni käyttää Yhteisötalouden toimenpideohjelman (Social Economy Action Plan) valmistelussa termiä lähi- ja yhteisötalous. Yhteisötalouteen katsotaan kuuluvat yhdistykset, säätiöt, osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt. Lähitalous kuvaa taloudellisen toiminnan kiinnittymistä paikallis- tai lähiyhteisöön, korostaen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia.
