- /
Teos on ensimmäinen kokonaisvaltainen katsaus yhteisötalouden sosiaalipolitiikkaan. Valtion ja markkinakapitalismin välimaastossa toimiva yhteisötalous on taloudellisten pyrkimysten ohella kansalaislähtöinen keino ehkäistä ja hoitaa sosiaalisia ongelmia, joita kova markkinatalous tuottaa tai joita ei voida markkinalähtöisesti ratkaista. Yhteisötalouden piiriin kuuluvissa organisaatioissa, joita ovat osuuskunnat, keskinäiset yhteisöt, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, järjestöt ja säätiöt, päätäntävalta perustuu henkilö ääni-periaatteeseen, ei osakeomistukseen. Nykyisin yhteisötalouden organisaatiot toteuttavat monipuolisesti myös sosiaalipolitiikan alaan kuuluvia tehtäviä yhteiskunnassa. Teoksessa tarkastellaan sekä tulonsiirtoja että sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista kilpailutalouden olosuhteissa.
Teoksen kirjoittaja on sosiaalipolitiikan emeritus-professori ja kokenut yhteisötalouden tutkija ja vaikuttaja Juhani Laurinkari.
Teos soveltuu oppikirjaksi korkeakouluihin sekä lukemistoksi kaikille sosiaalipolitiikasta ja taloudesta kiinnostuneille.
Esipuhe
Professori Juhani Laurinkari näkee yhteisötalouden keinona turvata kansalaisten taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Yhteisötalous perustuu kansalaisten joukko-organisoitumiseen yhteisiin päämääriin niin, että ohjausvalta on heillä itsellään moninaisten yksityisoikeudellisten organisaatioiden kautta. Malli on kolmas tie vahvan poliittisesti ohjatun valtion ja yksityiseen ansaintaan perustuvien markkinoiden välissä.
Tässä kirjassa Laurinkari tarkastelee yhteisötaloutta sosiaalipoliittisena toimijana. Tarkastelun kehyksenä on eurooppalaisten yhteiskuntien liike laajasta keynesiläisestä hyvinvointivaltiosta markkinaohjautuvaan kilpailuvaltioon.
Laurinkarin tapa nähdä yhteisötalous sosiaalipoliittisesta näkökulmasta - tai toisin päin sosiaalipolitiikka yhteisötalouden näkökulmasta - ei ole suinkaan uusi. Tässä Laurinkari edustaa pitkää traditiota, joka menee kansakunnan syntyaikoihin.
Laajat kansankerrokset saivat Suomessa yhteiskunnallisen äänen 1900-luvun taitteessa. Kansanvaltaisten poliittisten järjestelmien kehittymisen myötä vakiintui käsitys, että kaikista ihmisistä oli pidettävä huolta. Heille oli järjestettävä mahdollisuus inhimilliseen työelämään, säälliseen toimeentuloon ja sosiaalisten vakuutusjärjestelmien kautta turvata elämä sairauden, vanhuuden, työttömyyden ja kuolemantapausten varalta.
Sosiaalipoliittinen ajattelu tukeutui ennen toista maailmansotaa yhteisötalouden organisaatioihin paljolti jo siksikin, että valtion ja koko julkisen vallan yhteiskunnallinen rooli oli vielä kapea. Yleensä Suomen kehityskuluille löytyvät ulkomaiset esikuvat, niin tässäkin. Sosiaalipolitiikan alku Suomessa kytkeytyi saksalaiseen sosiaalipoliittiseen ajatteluun ja paljolti myös saksalaisperäiseen osuustoiminta-ajatteluun 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Uusien taloudellisten rakenteiden kautta piirrettiin ihmisten mieleen näkymiä taloudellisesta toimeentulosta ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Ajattelussa korostuivat kansalaisten omatoimisuus ja oma-apu.
Tarina on merkittävä. Talonpoikais- ja työväenliikkeiden rinnalla monet keskeiset edistysmieliset vaikuttajat kiinnittyivät hankkeeseen. Kuvaavasti yksi heistä oli Pellervon ensimmäinen lainopillinen neuvonantaja, lakitieteen tohtori Juho Kusti Paasikivi, jonka merkkivuotta vietimme vuonna 2020.
Toisen maailmansodan jälkeen valtiot ottivat vahvan roolin turvatakseen kansalaisten sosiaalisen aseman. Tällöin syntyivät kansalliset hyvinvointivaltiot. Valtion vahvaan rooliin yhteiskunnan ohjaajana suhtauduttiin viimeistään 1980-luvulta alkaen kuitenkin aikaisempaa varauksellisemmin. Markkinoille haluttiin antaa suurempi rooli palvelutuotannossa. Kritiikkiä on noussut myös yksityiseen voitontavoitteluun perustuvaa järjestelmää kohtaan. Juuri tähän väliin Laurinkari ajatuksensa iskee. Kolmannen tien ratkaisuna hän tarjoaa yhteisötaloutta keinona turvata kansalaisten hyvinvointi.
Yhteisötalouteen lasketaan laajasti ottaen suuri joukko organisaatioita, joiden tehtävänä ei ole maksimoida voittoa vaan hoitaa niille määrättyä palvelutehtävää. Yhteisötalous voi siis tulla ”paikkaamaan” hyvinvointivaltion ja markkinoiden epäonnistumista. Perimältään yhteisötalous on kuitenkin omaehtoinen tapa organisoida yhteiskunnallista elämää. Laurinkari onkin tiivistänyt ajatuksensa kirjan otsikkoon ”Kansalaislähtöinen sosiaalipolitiikka kilpailuvaltiossa”.
Juhani Laurinkari on sosiaalipolitiikan tutkijana, opettajana ja keskustelijana niin Suomessa kuin erityisesti saksankielisessä Euroopassa tarkastellut tutkimuskohdettansa paljon yhteisötalouden näkökulmasta. Hän on keskeisiä osuustoiminta-ajattelijoita ja -kirjoittajia 1970-luvulta alkaen. Niinpä on luonnollista, että Pellervon ja Juhani Laurinkarin hedelmällinen yhteistyösuhde ulottuu aina 1970-luvulle saakka. Tästä on todisteena melkoinen määrä yhteisiä keskusteluita, lehtiartikkeleita, seminaariesitelmiä ja kirjallisuutta.
Osuustoimintakeskus Pellervolla ja Ajatuspaja Kompassilla on usean vuoden yhteis-työsuhde. Ajatuspaja Kompassi on osoittanut erinomaista yhteiskuntapoliittista kiinnostusta yhteisötaloutta ja osuustoimintaa kohtaa. Osuustoimintakeskus Pellervo tarvitsee osuustoiminnan edistämiseen kumppaneita yhteiskunnallisista toimijoista. Tästä on rakentunut oiva ja monipuolinen suhde. Siitä ovat todisteena useat julkaisut, seminaarit ja henkilöverkostot.
Osuustoimintakeskus Pellervo ry kiittää professori Juhani Laurinkaria ja Ajatuspaja Kompassi ry:tä erinomaisesta yhteistyöstä.
On hienoa päivätä tämä esipuhe valtioneuvos J. K. Paasikiven syntymän 150-vuotispäivänä 27.11.2020.
Sami Karhu
toimitusjohtaja
Osuustoimintakeskus Pellervo ry
Kirjoittajan kiitossanat
Olen kiitollinen saamistani käsikirjoituksen arvioinneista sen eri vaiheissa Pellervo ry:n toimitusjohtaja, filosofian lisensiaatti Sami Karhulle sekä Ajatushautomo Kompassin puheenjohtaja, filosofian tohtori, diplomi-insinööri Esa Erävalolle ja toiminnanjohtaja, MMM Tapio Luoma-aholle.
Kiitän paneutuvasta kielentarkistuksesta restonomi (AMK) Maija Niemenpäätä ja julkaisun taitosta Art Director Minna Ahoa.
Samoin kiitän entisiä oppilaitani filosofian tohtori, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jukka Korhosta ja yhteiskuntatieteiden maisteri Jaana Pasasta käsikirjoitusluonnokseni arvioinnista ja mahdollisuudesta vuorovaikutukselliseen keskusteluun.
Tutkimustyössä korostuu aina tukiverkon sitoutuneisuus, älyllinen rehellisyys ja henkinen liikkuvuus. Kiitossanat eivät tietenkään siirrä kirjoittajan vastuuta muille, vaan vastuu on yksin tämän kirjoittajalla. Kiitos yhdessä kulkemastamme matkasta!
Kuopiossa 3. adventtina 2020
Juhani Laurinkari