Vakuutusyhtiöt luokitellaan Suomessa toimialan mukaan vahinko-, henki- ja työeläkevakuutusyhtiöihin. Vakuutusyhtiöt toimivat yleensä usein yhtiöryhmänä tai muutoin yhteistyössä keskenään. Vakuutustoimintaa harjoitetaan myös yhdistyskentässä. Vakuutusyhdistykset harjoittavat vahinkovakuutustoimintaa.
Suomessa on tarjolla lisäksi ulkomaisten vakuutusyhtiöiden sivukonttoreita. Laki-sääteisillä vakuutuksilla on Suomessa merkittävä rooli, niihin kuuluvat muun muassa suomalaiseen sosiaaliturvaan kuuluvat työeläkevakuutus ja lakisääteinen tapaturmavakuutus. Muita lakisääteisiä vakuutuksia ovat esimerkiksi liikennevakuutus ja potilasvakuutus.
Osakeyhtiömuotoiset yritykset ovat sijoittajien omistamia, ja keskinäiset yhtiöt ovat sidosryhmiensä omistamia. Keskinäisyyttä esiintyy Suomessa ainoastaan vakuutusalalla (Suomi 2007, 31). Vakuutusalan osakeyhtiöillä ja keskinäisillä yhtiöillä on erilainen historiallinen tausta, mutta toiminnoiltaan ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Suurimmat erot niiden välillä liittyvät hallinnointiin, voitonjakoon ja vakavaraisuuteen (Suomi 2007, 36).
Keskinäisten yhtiöiden menestys Suomen vakuutusmarkkinoilla saattaa liittyä informaatioetuihin ja keskinäiseen valvontaan. Informaatioetu tarkoittaa kilpailijoita parempaa toimialakohtaista tietämystä riskeistä ja siitä seuraavaa säästöä vakuutusmenoissa (Kalmi 2007, 35). Kalmi ei kuitenkaan kokonaisvertailussaan löydä merkittäviä yritystyyppikohtaisia eroja verrattuna osakeyhtiöihin ja osuuskuntiin (Kalmi 2007, 44).
Vakuutuksella tasataan erilaisten vahinkojen taloudellisia seurauksia. Vakuutuksen tehtävänä on turvata ihmisten, yritysten ja yhteisöjen elämää ja taloudellista toimintaa. Vakuutusyhtiöt jaotellaan toimialan mukaisesti vahinko-, henki- ja työeläkevakuutusyhtiöihin. Vaikka henki-, vahinko- ja työeläkevakuutusta on lain mukaan harjoitettava erillisissä yhtiöissä, toimivat kyseiset yhtiöt usein yhtiöryhmänä tai muutoin yhteistyössä keskenään. Keskinäisyyttä esiintyy näissä kaikissa vakuutuslajeissa. Yhtiömuodoltaan vakuutusyhtiöt ovat joko keskinäisiä tai osakeyhtiöitä.
Keskinäisyys on Suomessa vakuutusyhtiöiden yhtiömuoto, jossa vakuutuksenottajat ovat omistajia yrityksessä ja käyttävät päätösvaltaa. Periaate on samankaltainen kuin osuuskunnissa, joissa jäsenet päättävät yhtiön asioista henkilö per ääni -periaatteella. Yritykseen voidaan maksaa lisäksi omaa pääomaa, takuupääomaa, jonka maksajat käyttävät myös omistajan valtaa. Tällainen asiakasomistajuus on keskinäisyyden merkittävä rakenneominaisuus, jolla on paitsi hallinnollinen, myös toiminnassa syntyvän ylijäämän jakoon sekä toiminnan vakaavaraisuuteen linkittyvä ulottuvuus.
Keskinäiset yhtiöt poikkeavat osuuskunnista siinä, ettei osakas niissä sijoita peruspääomaan. Keskinäisissä yhtiöissä osuuspääomaa vastaa takuupääoma. Varoja kerätään tuottoja rahastoimalla. Keskinäisten sijoitustoiminta voi olla jopa riskipitoisempaa kuin osakeyhtiömuotoisissa vakuutuslaitoksissa, mikä on yhteisötalouden peruslähtökohtien vastaista. Kun osakemarkkinat eivät ole keskinäisille yhtiöille tarjolla, pääoman hankinta on myös vaikeampaa kuin osakeyhtiöissä, ja vakuutuslaitoksille asetettu vakavaraisuusvaade on käytännössä vaativampi toteuttaa.
Keskinäisten yhtiöiden vakavaraisuus on tämän takia keskimäärin parempi kuin osakeyhtiömuotoisissa vakuutuslaitoksissa, mutta toisaalta houkutus muuttua osakeyhtiöksi on kasaantuvan varallisuuden myötä olemassa. Tallaisia siirtymiä on Suomessa tapahtunutkin (Ruuskanen 2007, 79).
Keskinäisessä vakuutusyhtiössä omistajia, osakkaita, ovat vakuutuksenottajat eli palvelujen käyttäjät. Heillä kysymys on suoraan turvan tarpeesta, saadusta palvelusta ja yrityksen maineesta. Osakeyhtiön osakkaat saattavat asua toisella puolen maapalloa ja ovat sitoutuneet yhtiöön vain sijoituspääomallaan, jolle odottavat hyvää tuottoa (Suomi 2007). Keskinäisessä vakuutusyhtiössä omistusta ei voi ostaa osakkeina eikä myydä eteenpäin sijoitusmielessä. Yhtiön omistajuus lakkaa, kun vakuutussopimus päättyy.