Myös suomalaisessa sosiaalipolitiikassa on nähtävissä piirteitä Jessopin esittämästä uuskommunitaristisesta vaihtoehdosta. Meillä eurooppalainen termi ”sosiaalitalous” on kuitenkin usein määritelty Euroopan unionin käytännöistä poikkeavalla tavalla, mikä on heijastunut myös yliopistolliseen opetukseen. Käsitekiistat leimasivat erityisesti 1990-luvun keskustelua sosiaalipolitiikan suunnasta.
Kädenvääntöä käsitteistä on käyty toisaalta Jessopin kuvaaman kansalaislähtöisen talousmallin ja sen sosiaalipoliittisten sovellutusten, toisaalta sosiaalitalouden sosiaalipolitiikan taloudeksi määrittelemisen (nykyisen julkissektorivetoisen sosiaalipolitiikan) välillä. Näistä tulkintalinjoista toisessa sosiaalitalous määritellään sosiaalipolitiikan taloudeksi (social economics), toisessa taas yhteisötaloudeksi (social economy).
Kiista osoittaa, että sosiaalitaloudelle on haluttu antaa täällä oma tulkintansa useammassa Jessopin (2002) mainitsemassa kilpailutalouden vaihtoehdossa. Sosiaalipolitiikan näkökulmasta on kiinnostavaa se, miten nämä lähtökohdiltaan hyvin erilaiset sosiaalitalouden tulkinnat lopulta Suomessa vakiintuvat alan tutkimuksen, opetuksen ja kehittämisen kenttään.
Sosiaalipolitiikka taloustieteellisenä kysymyksenä on perua vähintään saksalaisen sosiaalivakuutusjärjestelmän syntyvuosilta 1800-luvun lopulta, vaikka esimerkiksi sosiaalipolitiikan keskeisen ja taloutena ilmenevän osa-alueen, sosiaalivakuutuksen, esimuotojen juuria voidaan jäljittää vielä tätäkin kauemmas. Esimerkiksi Albert (2004, 22–28) jäljittää nykyaikaisen sosiaalivakuutuksen juuret brittiläiseen yksityisvakuutusperinteeseen ja toisaalta alppimaiden keskiaikaisiin, kollektiivisiin, ammattikuntakohtaisiin turvajärjestelmiin, joissa koottiin kollektiivisesti, ammattikunnan puitteissa, varoja jäsenten taloudellisten ahdinkojen varalle.
Sosiaalitalouden tulkinta yhteisötaloudeksi on omaksuttu yleisesti monissa Keski-Euroopan maissa. Näissä maissa käsitteitä yhteisötalous ja sosiaalitalous käytetään pitkälti synonyymisesti, vaikka sosiaalitalouden täsmällinen määrittely (intensio) ja sen ala (ekstensio) koetaankin edelleen ongelmalliseksi (ks. esimerkiksi Huttu-Juntunen 1995, Olsson 1995, 24–25 ja Immonen 2006).
Yhteisötalouden kannattajat tarkastelevat sosiaalisia ongelmia kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Ne, jotka sosiaalipolitiikan taloudesta puhuvat ja kirjoittavat, tarkastelevat yleensä ilmiötä valtiollisen sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta. Yhteisötaloudeksi tulkitun sosiaalitalouden vaikutteet levisivät Suomeen lähinnä osuustoimintatutkijoiden kautta, eräiden heistä kiinnityttyä Euroopan unionin sosiaalitalouden toiminta- ja yhteistyöverkostoihin (Brazda ym. 2006; Köppä 2006). Osuustoiminta onkin ehkä suomalaisittain ajatellen merkittävin yksittäinen taloudellisen toiminnan muoto, joka luetaan yhteisötalouden alaan kuuluvaksi, vaikkei sitä sinne kaikissa maissa sijoiteta.
Euroopan unionissa sosiaalitaloutta ja siihen kuuluvia aktiviteetteja on kehitetty ennen muuta komission pääosasto XXIII:n sosiaalitalouden yksikössä, joka on perustettu 1989. Suomalaistutkijat tulivat mukaan sen toimintaan ja alkoivat siihen yhteyttä pitäen kehittää Suomessa yhteisötalouden alaan kuuluvaa toimintaa, kuten tutkimusta, opetusta ja projektitoimintaa 1990-luvun puolivälin jälkeen.
